7.2.15

Harmaan maan kirous

idkuva

Mulla on huijattu olo. Kun päivä alkoi aamulla kirkastua oli taivas lähes pilvetön. Naiivisti ehdin kuvitella, että tänään saadaan nauttia auringosta, kuten säätiedotuskin oli joskus menneellä viikolla lupaillut. Toisin kävi. Sama harmaus jatkuu. Mä kaipaan todella aurinkoa. En pelkästään siksi, että mieliala kohoaisi ilman kummempaa syytä, vaan koska olisi mukava saada ennakkotehtäviä tehtyä muussa kuin tasapaksussa valossa, jonka tämä ainainen harmaus saa aikaiseksi. Perjantaina tuo vanha kellertävä ystävä pilkahti taivaalla, mutta meikäläinen oli kiinni sisätiloissa. Ei hyvä. Katkerasti saatoin katsoa vanhan koulun ruokalan ikkunoista, että nyt se aurinko sitten paistaa.

Kyseinen kuvakritiikkipäivä, jossa sain olla mukana oli kyllä ihanaa vaihtelua kotiäitinä oloon - lakisääteiset ruoka- ja kahvitauko sujuivat rauhallisissa merkeissä, pääsi valmiiseen pöytään (josta löytyi jopa pullaa haha) ja ennen kaikkea pystyin palauttamaan mieleeni pari vuotta sitten saatuja oppeja nykyisten opiskelijoiden saadessa kommentteja kuvistaan. Tuntui myös super hyvälle kyetä itse avaamaan suunsa jokaisesta sarjasta ja vielä paremmalle, kun Hesarilta tullut palautteen antaja oli samoilla linjoilla. Juuri sellaista pientä lisäboostia kaipasin - hei, mäkin osaan, tajuan ja olen sisäistänyt asioita. Toinen juttu on sitten osaanko toteuttaa näitä omassa kuvaamisessa, mutta kuvitellut säännöthän on tehty rikottaviksi.

Anyway, mun ennakkotehtävien kuvaamista vaikeuttaa valon puutteen lisäksi pieni tyyppi, joka yrittää tunkea joka ruutuun mikäli tätä ei yritä kuvata, mutta jos taas haluaisi jonkun varsinaisen otoksen on se lähes mahdoton tehtävä...

Pikkujätkä otti vähän osumaa hyllystä yhtenä iltana. 

2 kommenttia: