19.2.15

Kuvastimen takana - Faktoja meistä

idkuva

Uudehkon blogin myötä ajattelin kirjoitella vielä pienen esittelyn itsestäni sekä perheestäni, jotta mahdolliset uudetkin tuttavuudet pääsevät mukaan meidän matkaan.

Elikkäs olen Hanna, 22-vuotias nuorehkon puoleinen naisihminen. Kotimme löytyy Lahdesta, jonne muutettiin vuoden Kymenlaakso-visiitin jälkeen takaisin viime syksynä. Samalla rivari vaihtui kerrostaloon ja kolmanteen kerrokseen. Kotoisin olen alun perin Kouvolasta. Vuosi kotikonnuilla kuitenkin riitti ja palattiin Hämeen syleilyyn.

Olen 23-vuotiaan pitkälettisen äijän kihlattu ja reilun vuoden ikäisen (1/14) pojan äiti. Yhdessäoloa meillä on miehen kanssa takana marraskuusta 2012, sormukset hankittiin kesäkuussa 2013. Mies on kotoisin Helsingistä, jossa myös tekee hommia tälläkin hetkellä piuhaa vetäen eli sähköasentajana työskennellen. Meikäläinen itse on toistaiseksi ammatiton (pullantuoksuiseksikin tituleerattu) kotiäiti - lastenohjaajaopinnot ovat kesken, mutta suunnitelmana on hakea hieman eri alalle nyt keväällä. Haaveena olisi nimittäin päästä opiskelemaan valokuvausta. Valkolakki on hankittu joitakin vuosia sitten ja vuoden kestävä valokuvalinja (jossa miehen kanssa tavattiin) myös käyty, joten jotain pientä koulutuspohjaa löytyy.

Kiinnostuksen kohteitani ovat viime aikoina erityisesti olleet vaatteet ja leipominen, jota tulee harrastettua melkein päivittäin. Ensimmäistä väittämää taas ei välttämättä uskoisi, sillä tälläkin hetkellä päällä komeilee sen verran cool asuyhdistelmä pyjamanhousuineen kahvitahroin koristellun kollaripaidan kera. Jes. Ehkä sitä kohta saa jotain päivävaatetta ylle. En ole ison budjetin vaateshoppailija oli kyseessä sitten lastenvaatteet tai omat - toki joskus tulee tehtyä kalliimpiakin ostoksia, mutta monesti kuteet löytyvät kirppikseltä (minäkö kirppishullu) tai alesta. Laadun sijaan saatan silloin tällöin panostaa määrään.

Myönnän olevani materialisti isolla M:llä, siitä ei valitettavasti pääse mihinkään. Jotain esteetikon vikaakin löytyy piilosta pään perukoilta. Esimerkiksi sisustustamista en sinällään koe itselleni super tärkeäksi jutuksi, mutta pitäähän kodin miellyttää silmää! Musiikki on myös pitkin elämää ollut suht isossa osassa arjessa, viime vuosina kuitenkin vähenevissä määrin. Toki nykyäänkin tulee kuunneltua paljon kaikkea Samuli Putrosta ja Blackfieldistä Maria Menaan, Dream Theateriin sekä MTV:n loistavaan tarjontaan.

Olemuksestani sen verran, että olen semi poikavartaloinen hippiäinen, pituutta vähän päälle 162cm. Olen tilanteesta riippuen ujolta ulospäin vaikuttava tyyppi, jolta kyllä monesti löytyy sanottavaa. Stressaan asiasta kuin asiasta. Saisipas siitä palkkaa... Kärsivällisyyskään ei liene parhaita puoliani ja menetän malttini suhteellisen helposti. Olen jossain määrin mukavuudenhaluinen ja kieltämättä mulla on taipumusta monesti mennä sieltä missä aita on matalin. Mut tunnetaan sarkastisuudestani, jota kaikki eivät aina tajua. En ole ulkoilmaihminen, enkä urheile! Noloa. Entinen salikävijä täällä hei. Miehenkin lihakset on suhteen aikana vähän hävinneet... Ollaan aika raihnaista sakkia nykyään.

Olen kahvikissa ja sokerihiiri. Alkoholia olen juonut viimeksi kesällä. Pelkään erityisesti vanhoja hissejä ja äkkinäisiä kovia ääniä. Ilmapallojen kanssa samassa sisätilassa olo on kamalaa jos ne sattuvat puhkeamaan! Niskani ovat aina jumissa. Värjään hiuksiani aika tiuhaan tahtiin ja monesti sävy muuttuu siinä samassa. Haaveilen salaa pitkistä tukasta, mutta kärsivällisyys ei riitä kasvatukseen. Onneksi voin silloin tällöin väsätä ranskanlettejä miehen päähän (tätä tuskin olisi saanut myöntää...) Haaveilen myös perheenlisäyksestä, mutta tämä sauma ei liene paras niin suurelle päätökselle. Nyt keskitytään siihen kouluun pääsyyn! Kieltämättä tähän kotona olemiseen kaipaisi jotain vaihtelua viimeistään syksyllä.

Muistakaahan, kysymyksiä sekä postaustoiveita saa esittää jos yhtään siltä tuntuu! Blogista ei pitänyt tulla mitään hirveää sekametelisoppaa, mutta here we go again. Mistä muustakaan sitä kirjoittaisi kun siitä mikä elämässä on päällimmäisenä tällä hetkellä? Se jokin tiivistyy sanaan arki kaikkine vivahteineen. Mikäli yhtään kiinnostuitte tämän esittelytekstin myötä kurkkaamaan meidän elämään jatkossakin niin klikatkaahan itsenne lukijaksi. Meidät löytää blogin lisäksi muun muassa Facebookista ja Instagramista. 

4 kommenttia:

  1. Äh, kirjoitin äsken pitkän viestin mutta painoin vahingossa jotain nappia ja teksti katosi taivaan tuuliin :(
    Noh lyhykäisyydessään: luin kommenttisi Paprikan blogista ja bongasin sanan perhetups ja oli pakko tulla katsomaan satutko olemaan lahdesta, ja sinähän olit :) Me ollaan muutamia kertoja käyty pojan (2v10kk) kanssa siellä perhetuvalla, tosin joka kerta ollut joku kaveri mukana koska koska en uskalla muuten heh.
    En nyt tiedä mikä on tämän kommentin pointtina, halusin vain tulla hihkaisemaan jotain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh voi ei :/ Mutta kiva että jaksoit kirjoittaa uudestaan!

      Joo mäkään en ole uskaltautunut sinne kahdestaan pojan kanssa. :D Tosin en muutenkaan viihdy ihan hirveen isoissa äiti-lapsi -laumoissa. Katotaan josko me eksyttäisiin sinne vielä joskus uudestaan. Tuu vetäsemään hihasta jos joskus törmätään!

      Poista