11.2.15

Vuosi sitten


Ajattelin vanhojenpäivän lähestyessä muistella omaa prinsessapäivääni (haha, ei istu mun suuhuni) ja penkkareitani. Meinasin kuitenkin hylätä idean, sillä noista tuntuu olevan turhan pitkä aika. Sain valkolakkini 2012, joten joitakin vuosia on ehtinyt kulua lukioajoista.

Vuosi sitten tänä samaisena päivänä liikuin kuitenkin serkkuni ja reilun kuukauden ikäisen pikkujätkän kanssa Kouvolan keskustassa. Käveltiin molempien vanhan koulun ohitse, jonka ulkomuoto oli kieltämättä kaikkea muuta kuin silmää hivelevä. Seitsemän vuotta vanhempi serkku oli käynyt yläasteen kyseisessä oppilaitoksessa, itseltäni oli kulunut peräti kuusi vuotta sinisiä käytäviä talsiessa, ensin yläkoulussa ja perään lukiossa. Rakennuksen edessä oli tuolloin paloautoja ja heitettiin puoliksi nauraen, että olisipa sattuma jos 112-päivänä olisi sattunut jotain oikeasti. Kuviteltiin kyseessä olevan vaan pelastusharjoituksen tai muun esittäytymisen. Illalla istuessani sohvalla äitini soitti ja kysyi, että tiesinkö yhteiskoulun palaneen. Häh, ei koulut pala!

Se oli vain koulu, ainoastaan rakennus, jossa opiskeltiin. Oikein ja väärin. Seinien sisään mahtui kuitenkin muutakin. Niiden seinien sisällä koettiin teinihetkiä, eka poikaystävä, draamaa, saatiin uusia kavereita, vietettiin ysin kahvikonserttia, harjoiteltiin musiikkiluokkien esiintymisiin, istuttiin tylsillä tunneilla, käytiin ammattienpäivänä kertomassa kansanopiston valokuvalinjasta kun omat opinnot oli jo takana, saatiin peruskoulun päättötodistus ja se kuuluisa valkolakki sekä stipendi - koettiin kaikkea jännää ja vähemmän jännää. Niiden seinien sisällä pari vuotta vanhempi ex-avokki bongasi meikäläisen, sen palaneen salin lattialla tanssittiin vanhoja ja heiteltiin karkkia pingiivipuvut päällä. Kuusi vuotta tälläisen päälle parikymppisen elämässä on loppujen lopuksi aika pitkä aika.

Onneksi talon mukana eivät menneet muistot. Kaikki kunnioitus koulun henkilökunnalle. 



2 kommenttia:

  1. Mä mietin tänään samoja. Ja ihan kahjoa, että koulun kohdalla on nyt pelkkää tyhjää! Vuosi sitten olin harjoittelussa ja ohjaajan kanssa ihmeteltiin uutisia. Oli se kyllä aikamoinen juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tuli ihan ikävä lukioaikoja kuvia selaillessa. :D

      Poista