9.3.15

Aina vain ongelmia, aina vain

idkuva

Tuntuu, että blogiteksteistä juuri avautumiset ja eniten ongelmia sisällään pitävät myyvät parhaiten. Edellisessä blogissa suosituimpia olivat kertomukset syntymäasfyksiasta ja keskenmenosta. Nykyään mulla ei ole vastaavia uusia, syvällisiä aiheita mistä kirjoittaa. Arki on rauhallisen leppoisaa päivästä toiseen. Huolet ovat pieniä, pojan kiukkua kun kaikki ei mene kuten tämä haluaa, harmitusta kun huomaakin heittäneensä pois uuden jauhalihapaketin sen jo vanhaksi menneen sijaan tai ketutusta kun kahvin kanssa ei olekaan mitään hyvää syötävää. Sairastapaus meillä valitettavasti on jokseenkin lähellä ja sen suhteen toivotaan parasta.

Elämä on tasapaksua. Ei, en tietenkään toivo mitään suuria ongelmia tai tragedioita meidän arkea sotkemaan, mutten voi sietää päivästä toiseen toistuvaa rutiinia. Viimeisten vuosien aikana elämässä on ollut aina jotain suurta tapahtumassa tai epäkohtia odottamassa korjaamista. On ollut muuttoja, eroja, raskaus, syntymä, etäsuhde miehen työskennellessä muualla... Nyt päällimmäisenä on uuden opiskelupaikan havittelu - ja silti kaipaisin jotain jännää ja erilaista. Hullua.

En ole kehittämässä tästä mitään ongelmaa itselleni, vaikka siltä saattaa kuulostaa. Olisihan hölmöä olla tyytymätön siihen, että kaikki on hyvin. Arjessa on pakko olla vaiheita, jolloin vaan eletään ilman suurempaa actionia. Miksi se tuntuu niin turhauttavalta? Ei kai koko ajan voi räiskyä.

Olen aina pitänyt itseäni rauhallisen tasapaksuna tyyppinä, joka tyytyy vaan olemaan. Totuus taitaa kuitenkin olla toinen. Muistan lukion psykologian tunneilta faktat ihmisten hermoston eroavaisuuksista ja sen vaikutuksista muun muassa tunteiden tuntemiseen - jotkut kaipaavat suurempia asioita. Koska en voi olla raskaana, napata koulupaikkaa tuosta noin vaan tai kokea mitään muutakaan arkea mullistavaa ihan äkkiä koitan epätoivoisesti keskittyä niihin elämän pieniin iloihin, joita mulla on rutkasti ja olla tyytyväinen kaikkeen vallitsevaan - mulla on kaikki nimittäin ihan hemmetin hyvin. Ja ulkonakin paistaa aurinko.

2 kommenttia: