8.3.15

Hyvää (naisten)päivää rakas


Naistenpäivä on ollut mulle ihan vieras käsite aina toissa vuoteen asti. Okei, koska en ole kasvanut pää pakastimessa tiesin toki, että sellaista vietetään. Tiesin myös muutamia faktoja siitä mihin kyseinen päivä pohjautuu. Pari vuotta sitten sain kuitenkin ensimmäiset, isot punaiset ruusut tänä samaisena päivänä. Ihmettelin tuolloin ääneen miksi. Tosin tänäkin vuonna valkkasin kauppareissulla itselleni kukan, jonka mies ruokien ohella maksoi.

Istun tätä kirjoittaessa yksin kotona ensimmäistä kertaa kuukausiin. En tiedä onko syynä siihen, että mies halusi lähteä pojan kanssa kahdestaan kauppaan puhdas halu antaa mulle omaa aikaa vai muistiko äijä, että tänään on naistenpäivä, joka vaikutti tämän päätökseen - tai kenties mun kasvoilta vaan näki, että parempi lähteä äkäseen kuin odottaa naisen laittavan hiki hatussa meikkikerrosta. Heitin myös miehelle vinkin, että tämä voisi väsätä jotain speciaalimpaa iltapalaa, mutta haaveeksi jäi. Ehdin ensin.

On siis naistenpäivä. Mutta mikä oikeus mulla on vaatia mitään? Ei tässä pitäisi olla kyse joutavasta hemmottelusta, vaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Toisaalta onhan se tasa-arvoista, että mies pitkästä aikaa laittaisi ruuan pöytään, mutta enhän mäkään lähde vetämään sähkökaapelia tämän työmaalle (ei sillä, että keittiö olisi mun työmaa). Ajan mittaan päivän merkitys tuntuu muuttuneen, samoin ihmiset. Toki mulle saa ostaa kukkia, tehdä ruokaa ja antaa hetken omaa aikaa ihan jokaisena päivänä jos siltä tuntuu, mutta tänään mä en odota mitään.

Hyvää naistenpäivää kaikesta huolimatta. Onko muita hemmoteltu päivän varjolla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti