1.3.15

Kädet puutuu, näkö muuttuu

idkuva

Eilen kilahti kännykkään tekstiviesti, että uudet silmälasini on noudettavissa Nisseniltä. Nopeaa toimintaa, vastahan mä siellä toissa torstaina käväisin! Oltiin matkalla Helsinkiin, mutta onneksi ehdittiin takaisin kotiin ennen sulkemisaikaa ja suoraan keskustaan koukkaamaan rillit käyttöön.

Olo on hassu. Mullehan on aiemmin määrätty lasit, mutta fiksuna valkkasin tuolloin turhan suuret ja tummasankaiset, jotka tuntuivat koko ajan olevan tiellä ja näkökentässä. Nämä uudet ovat toista luokkaa. Optikko osasi hyvin auttaa ja antaa tietoa millaiset kehykset sopisivat pienille kasvoilleni - ja nämä olivat nappivalinta. Moderni mummo-look passaa oikein hyvin meikäläiselle. Silti laseihin totuttelu vaatii aikaa. Monissa tilanteissa tuntuu luontevimmalle heittää rillit tieltä pois.

Pelkäsin pojan reaktiota äidin uuteen ulkomuotoon, tällä kun on ollut tapana saada sätky jos esimerkiksi mummo ottaa lasit pois tai mummi laittaa lukulasit ylleen. Myös kaverin kyläillessä silmälasien poisotto oli viimeinen pisara ja seurauksena sai koko kahvila kuunnella huutokonserttia. Mun kohdalla tilanne on kuitenkin onneksi toinen. Kun tulin optikolta pikkujätkän luo alkoi tämä ensimmäisenä nauraa. Ilman laseja tai niiden kanssa, ei väliä. Muistan omastakin lapsuudesta kuinka hauska leikki olikaan sovittaa vanhempien laseja ja sama meininki kiinnostaisi pojuakin. Meikäläisen vanhat naarmuiset aurinkolasit on jo aiemmin kannettu omaan lelulaatikkoon ja isin töissä pilaamat suojalasit ovat kanssa kuumaa kamaa leikkimarkkinoilla. Nämä pysyvät kuitenkin visusti päässäni tai sitten hyvässä rasiassa suojassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti