27.3.15

Kouluhaku(ammuntaa)



Ah, ihana yhteishaku. Sinua ei olekaan tarvinnut ajatella kunnolla hetkeen, viimeksi keväällä 2013, kun nappasin paikan toisen asteen lapsi- ja perhetyön linjalta. Korkeakouluhaku taas oli ajankohtainen viimeksi syksyllä 2012, kun jätin menemättä sosionomi-koulutuksen pääsykokeisiin, sillä kansanopiston valokuvakoulutus oli kesken. Kieltämättä mielessä pyörii kauhukuva siitä, että musta tulee yhteiskunnan downshiftaaja, joka haluaa vain toteuttaa itseään muiden kustannuksella. No thanks!

Mutta asiaan. Aamulla sain ilokseni aikaiseksi täyttää nettihaun. Käsiä kihelmöi ja jännitti, vaikka takaraivossa painoikin ajatus siitä, että tämä on se helpoin osuus matkalla kohti uutta opiskelupaikkaa - ennakot on edelleen kesken, kahdet niistä aloittamatta. Sitten voi alkaa haaveilla pääsykoekutsusta, antaa kaikkensa ja toivoa vain parasta. Kuitenkin koko hakuprosessi tuntui heti realistisemmalta ja virallisemmalta, kun nettikaavake lähti eteenpäin. 

Uusi koulupaikka vaikuttaa tällä hetkellä suurelta ja tarpeelliselta askeleelta, jota ilman on vaikea edetä elämässä. Toisaalta tuntuu, että kaikki on tekeillä vain ajatuksen tasolla ja konkreettinen varmuus tulevasta puuttuu, mikä ajaa mut aika ajoin hulluuden partaalle - mä haluan tietää mitä tuleman pitää ja mieluusti mahdollisimman pitkälle. Pojan päivähoitohakemukset olisi hyvä olla jo tehtynä jos edes koittaa havitella paikkaa samalta puolelta kaupunkia, mutta tuntuu niin hullulta laittaa papereita menemään tämän epävarmuuden keskellä! 

No, mihin sitten haenkaan opiskelemaan? Ehdoton ykkönen on Lahden Muotoiluinstituutin valokuvaus, se on tullut blogissakin mainittua moneen otteeseen. Haluan sinne. Piste. Ei lisättävää. Kakkosena tulee Haaga-Helian journalismikoulutus monimuotototeutuksena. Toimittajan työ on meikäläisen vanha haave, johon lukion äidinkielen opettaja koitti kovasti kannustaa. Palo kirjoittamiseen ei kuitenkaan ole ihan yhtä kova kuin valokuvaamiseen, mutta toisaalta ala ei ainakaan sulje toista täysin pois. Kolmantena listaltani löytyy Turun Taideakatemian valokuvaus, josta valmistuisi niinkin komealla nimikkeellä kuin kuvataiteilija. Tässä on kolme muttaa - sijainti, sijainti ja sijainti. Mies ei kuulemma Turkuun muuta. Kiva. Onhan se vähän kaukana. Silti joku mussa tahtoo yrittää ja katsoa miten käy. 

Mitä jos en pääse mihinkään? Joka tapauksessa tämä meikäläisen kotoilu päättyy syksyllä ellei ihmettä tapahdu ja pojun tie käy tarhaan. Tällöin lastenohjaajaopinnot kutsuvat, samoin ihka uusi ryhmä aikuispuolella. Mä todellakin tarvitsen muutosta arkeen, jotain omaa ja elämää edistävää. Ja sen ammatin. 

Koska kliseiset sanonnat on viime aikoina kuuluneet ohjelmistooni, voin päättää tämänkin tekstin toteamalla vain, että aika näyttää. Ei auta kuin mennä päivä kerrallaan kohti tulevaa. Muita kouluihin hakevia? Minne?

2 kommenttia:

  1. Voi sua ja stressiä :/ <3 Mutta mä olen täysin varma, että johonkin noista 3 koulusta sä pääset <3 mun ihana pieni valokuvaaja, sä pääset usko pois. Näillä taidoilla ja asenteella, hyvä tulee ! Ja uskon, että jos Turku on ainoa paikka johon pääset niin kyllä se mies oikeeesti tukee sua ja te muutatte sitten turkuun :) Haluun uskoo niin, tsemppiä <3 ps. Ihanat kuvat nämä tässä, ah <3

    VastaaPoista