18.3.15

Lastenvaateintoilu on hulluille


"Vain perverssi nauttii lastenvaateshow'n pyörittämisestä." Aika raflaava otsikko, jonka luettuani olin jo puolustuskannalla. Tämän tekstin tarkempi silmäily kuitenkin sai mieleni muuttumaan. Eniten kolahti lauseet vaatekaapin puutteet kummittelevat koko ajan takaraivossa, mikä ihmeen koko on 86-92 tai enkä yksinkertaisesti voi tietää -- millaista lätäkköreissua välikausihaalarin "vesipilariarvo 3000" kestää. Samaistun näihin niin, ettei enempää voi samaistua. Hiljalleen on alkanut tuntumaan, että lastenvaatteiden hankintaan tarvisi vähintään päivän perehdytyksen tai viikon kurssin.

Rakastan shoppailua ja sitä tulee harrastettua turhankin paljon. Vaatteiden osto, erityisesti kirpparilta on sydäntäni lähellä, vaikka miten koitan järkeistää kulutushysteeristä käytöstä itselleni. Silloin tällöin iskee ahdistus, kun tsekkaa verkkopankista tilin tilannetta. Oho, sinne niitä rahoja taas meni.

Lapsen myötä on tullut kuitenkin rutkasti hetkiä, kun tekisi mieli jättää shoppailut vaan suorittamatta. Jo ennen poikaa vihasin esimerkiksi uuden talvitakin hankintaa, kun etsimällä piti etsiä jotain ennalta suunniteltua. Pikkujätkän myötä tämä on korostunut, etenkin näin keväällä, kun kaikki ulkovaatteet kaipaavat päivitystä. Voihan helv... Hirveä rumba. On siistiä pistää Mainiolle tilaus menemään tai napata kirppispöydältä parit paidat, kun oikeasti ei ole akuuttia tarvetta jollekin tietylle.

Lapsen vaatekaappi ei ole koskaan valmis. Jos ei tarvitse pyjamia, on ostoslistalla vähintää paremmat hanskat. Ja kun hanskat on hankittu, huomaakin, että kenkäpuoli on huonolla mallilla. Olen ihan fiiliksissä siitä, että koko 86 on mennyt meillä jo kuukausia, joskin yökkärit ovat hiljalleen jäämässä pieneksi. Lisätäänpäs ne taas listalle. Nykyään ostan kaiken reiluna, en niinkään sopivana, jottei kohta tarvitsisi taas olla kassalla vinguttamassa pankkikorttia.

Kokojen valinta on muutenkin hemmetin vaikeaa toimintaa. Sovittaminen pikkumiehen kanssa, joka vihaa pukemista enemmän kuin laki sallii, ei tule kysymykseenkään julkisella paikalla. Vähän aikaa sitten arvottiin välikausihaalarin kanssa kokojen 86 ja 92 välillä. Puku näytti henkarissa ihan valtavalle, mutta päädyin silti isompaan, jotta sama menisi syksylläkin. No, reiluhan se on, mutta ihan käyttökelpoinen. Tuon LassieTechin super hyvällä tarjouksella (24,95e) löytyneen haalarin vesipilariarvo on muuten 5000 ja ostin sen puhtaasti pojalle rymyämiskäyttöön pihaleikkeihin, jotta vaalea Reima säilyisi suhteellisen puhtaana esimerkiksi kylä- ja kauppareissuille. Tiedä sitten voiko tuolla istua lätäkössä, mutta onhan meillä onneksi kurahousut... Ja tuulihousut ja aletakki kun halvalla sai.

Pienen vauvan pukeminen oli helppoa, mutta aktiivisesti liikkuvan lapsen kanssa homma on jo toinen. Tuntuu, että koko tämän viikon jätkällä on ollut päällä joko liikaa tai liian vähän. Kevät on petollista aikaa. Myönnän, että multa puuttuu sellainen näppituntuma, joka varmasti useampien lasten vanhemmilta löytyy. Vai pitäisikö sanoa äideiltä, jos vaatehomma monesti kerran kaatuu meidän niskoillemme. Eiköhän ajan kanssa sellainen taito kehity meikäläisellekin.

Kaiken kaikkiaan koko konsepti nimeltä lastenvaatteet on monitahoinen asia, joka kirvoittaa tunteita. Osalle homma on välttämätön paha, toisille taas pienten pukeminen tuntuu olevan elämäntehtävä. Itse sijoitun johonkin välimaastoon silloin tällöin innostuen. Oli miten oli, lastenvaateshoppailuun joutuu kuluttamaan aikaa ja ajatuksia, jotta pikkujätkän kaappi pysyy balanssissa sesongin ja kasvun mukana.

Ajatuksia? 

6 kommenttia:

  1. Kumpa voisin sanoa, et kyl se siitä helpottaa, mut ei se helpota. Lisää yhtälöön vielä luistimet, sukset, polkupyörät, kypärät, monot, sisä- ja ulkolenkkarit, lajikohtaiset harrastekuteet ja - tadaa - kasvavien lasten oma vaatemaku. Huhheijaa. Meil on kolme lasta ja jo pitkään on menty linjalla "ai se puristaa vain vähän? No se on sit ihan hyvä." :D

    VastaaPoista
  2. Mulla on siitä hyvä että pojallani on 2 v vanhempi serkku niin kaikki vaatteet tulevat sieltä suoraan tänne:) ja haalarit tietty myös, mun sisko vielä tykkää panostaa merkkeihin;) noh jos toinen ois tyttö niin pääsis ostelee!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kätevää, etenkin jos maku sattuu olemaan vielä sama ja toinen panostaa. Tyttövaatteiden ostelu olisi kyllä niin ihanaa vaihteeksi :D

      Poista
  3. Sivusin samaa aihetta edellisessä postauksessani ja mustakin tuntuu, että mitä vanhemmaksi lapset kasvavat niin sen hankalemmaksi nämä vaatetusasiat vain menevät. :D Meilläkin on kuvioissa sisä- ja ulkovaatteiden lisäksi jo kaikki polkupyörät, kypärät ja muut jutut eikä se varmasti tule helpottamaan tulevaisuudessakaan, kun tulee harrastuksia, niiden varusteet ja niin edelleen. Ja sitten kun on vielä tosiaan kaksi poikaa, jotka eivät käytä samaa kokoa muuten kuin pipoissa ja kypärissä. Kaikissa muissa kuopus tulee vielä koon tai kaksi jäljessä ja aina saa olla pohtimassa mitä seuraavaksi tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en naiivina osannut edes ajatella vielä noin pitkälle, mutta tottahan se on. Huhhuh :D Myöhemmin olen varmaan enemmän helisemässä, etenkin jos jossain vaiheessa tulee vaikka lisää lapsia.

      Poista