14.3.15

Mapplethorpe


Meidän Helsinki-päivä on takana. Kuinkahan monta lauantaita ollaankaan vietetty Stadissa peräkkäin. Kotisohva tuntuu näin illasta parhaalle paikalle oleilla, sillä pikkujätkä aloitti tänään aamunsa klo 6. Ei kiva. Kellon mukaan mulla oli takana jo kunnon yöunet, mutta silti ei tuntunut siltä, ei sitten millään.

Kaikesta huolimatta ysin jälkeen suunnattiin auton nokka kohti pääkaupunkiseutua. Poju jätettiin mummilaan (jossa kaikki oli mennyt paremmin kuin hyvin mun huolesta huolimatta) ja hypättiin itse bussiin. Mies pääsi nauramaan meikäläisen bussikortin käyttötaidoille - puolustuksekseni voin todeta, että kotihoodeilla liikutaan ilmaiseksi rattaiden kanssa, joten kortteihin ei ole tullut hetkeen koskettua. Ja olihan siinä laitteessakin jotain vikaa!

Keskustassa vedettiin ensin naamaan kiinalaista jossain päin Forumia (oli hyvää ja omistaja oli todella sympaattinen tyyppi!) ja siitä suunnattiin Kiasmaan. Kuten eilen kirjoitin, oli mulla suuret odotukset näyttelyä kohtaan. Ja hyvähän se olikin ainakin mun mielestäni - todella laaja, monipuolinen ja paikoittain ajatuksia herättävä. Jostain syystä kuvasto ei vaan aiheuttanut mussa kovinkaan vahvoja tunteita, kuten etukäteen kuvittelin. Iso HÖH. En tiedä minkä piikkiin tämän faktan laittaisi, kenties mun mieliala oli väärä, en jaksanut keskittyä tai olisin tarvinnut rauhallisemman ajan tsekkailla kuvia. Kaikesta huolimatta näyttely oli todella mielenkiintoinen ja todellinen must see -juttu.

Oli pitkästä aikaa kiva liikkua ilman poikaa, mutta yhtä lailla pikkujätkä olisi pärjännyt meidän matkassa. Mitään treffifiilistä ei mulle eikä miehelle päässyt syntymään - onko sellaista olemassakaan? Toki nautin isomman jätkän seurasta, mutten näe mitään syytä miksei poju olisi voinut olla mukana. Ollaan käyty kahdestaan jossain viimeisen reilun vuoden aikana vain muutamia kertoja. Sama meininki taitaa jatkua ja se sopii meille paremmin kuin hyvin.

(Jos joku lähti tämän tekstin pohajlta googlettamaan kyseistä äijää, niin menkää katsomaan Kiasman näyttely ja tutustukaan tyyppiin vähän laajemmalti kuin pelkän kuvahaun perusteella.)

2 kommenttia:

  1. Mekin ollaan käyty vaan kerran ulkona syömässä ilman 15 kk poikaa ja se on ollut meille ihan sopivasti, ainakin toistaiseksi!:)) tykkään raahata pikkujäbää aina mukana kun selvästi nauttiikin käydä kaikkialla, myös rafloissa syömässä:p sulla on ihana tyyli kirjoittaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllähän siinä lapsikin saa elämänkokemusta kun pääsee pienestä pitäen eri paikkoihin ja tottuu kulkemaan mukana. :) Kiitos!

      Poista