30.3.15

Meidän piti mennä kouluihin, piti pitää tätä hommaa pystyssä


Välivuosi. Voiko minun sanoa pitäneen sellaisen? Aihe on ollut viime päivinä kovasti tapetilla ja mm. YleX:llä keskustelu kävi kuumana.

Päätin lukion vikalla, että edessä olisi ehdottomasti välivuosi, jolloin hankkisin työkokemusta ja tekisin asioita, jotka koulu estää. Meikäläisen lusmuilu alkoi kuitenkin jo marraskuussa 2011, kun muutettiin Lahteen ja koulu jäi betoniseen Kouvolaan. Jäljellä oli enää pari hassua kurssia, jolloin junailin takaisin, mutta kevät meni muka kirjoituksiin lukiessa. Itse lakki iskettiin päähän 2012. Koitin etsiä töitä, muttei tärpännyt paria pätkää lukuun ottamatta. Ärsytti ja oli tylsää. Ei tämän näin pitänyt mennä!

Kotona olo oli silloin ja on nytkin rankkaa ja monesti jollain tasolla yksinäistä, kun on koko ikänsä viettänyt kahdeksan tuntia päivässä lauman keskellä. Ihminen ei ole useinkaan tyytyväinen siihen miten asiat ovat, mutta hemmetti sentään miten hienoa olisikaan jos arjessa olisi ohjelmaa ja toisenlaista rutiinia sekä (aikuis)kontakteja vieläkin enemmän!

Oma välivuoteni vaihtui lopulta kansanopisto-opiskeluun, joka tuli tarpeeseen. Tämä oli lukioon verrattuna ihanan rentoa ja vapaamielistä, mutta kuitenkin sopivan sitovaa ja sisältöä antavaa. Kyseinen vuosi oli hullu kaikkine henkilökohtaisine juttuineen, mutta silti yksi elämäni parhaista monilta osin.

Miksi kirjoitan aiheesta? Ehkä siksi, että palo takaisin koulunpenkille on tällä hetkellä todella suuri ja haluan herätellä kaikkia mahdollisesta välivuodesta haaveilevia todellisuuteen. Ensiksikin, jos joku ei halua opiskella, vaan esimerkiksi tehdä töitä, olethan varma paikan löytymisestä? Vaikka lukiossa ollessa saattaa tuntua, ettei esimerkiksi pääsykokeisiin luku nappaa ja rentoutuminen tulisi tarpeeseen, onko fiilis sama vielä kesän jälkeen? Tuleeko kotona tylsää ilman aikatauluja? Entäs taloudellinen puoli sitten, kenen rahoilla meinaat viettää välivuotesi?

Koen, että tämä aika jonka olen viettänyt (ja tulen viettämään) lapsen kanssa kotona on eräänlainen välivuosi matkalla kohti ammattia. Vaikka mulla onkin ns. hyvä syy olla vielä poissa koulumaailmasta ei tämä voi jatkua loputtomiin. Jos minulta kysyttäisiin suosittelisinko kenellekään välivuotta lukion jälkeen, vastaus olisi en, jos henkilöllä vaan on mahdollisuuksia edetä elämässä, päästä opiskelemaan ja jos tämä suinkin tietää mille alalle lähteä. Itselläni ei ollut sen suhteen käryäkään - tai oli, muttei tajua ja uskallusta panostaa siihen suuntaan kunnolla.

Toisaalta nuorilla ei vuodet lopu kesken ja jokainen tuntee itsensä parhaiten. Silti olisi hyvä kirjoitusväsymyksen keskellä kesken ruotsin kieliopin kahlaamisen miettiä asiaa kunnolla monelta kantilta, eikä ainakaan tuhlata seuraavaa vuotta ryyppäämiseen ja biletykseen, vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin kaikkein kutsuvimmalta.

Ajatuksia? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti