7.3.15

Mitä pikkujätkälle kuuluu?


Mitä meidän pikkujätkälle kuuluu? Blogin muutoksen myötä ajattelin lopettaa tälläisten postausten tekemisen, mutta aihe oli liian kutkuttava, joten tässäpä tulee vähän kuulumia.

Jamiel täytti tänään tasan 1v 2kk. Kunnon taapero. Antakaa mun vauva takaisin, meininki on nykyään sen verran hullua. Takana on kolmisen kuukautta kävelyä, joka nykyään on lähinnä juoksua paikasta toiseen. Jätkästä on tullut myös kunnon apina, joka kiipeää tuoleille seisomaan ja juoksee sohvan päästä toiseen meikäläisen panikoidessa vieressä. Paria pikku haaveria lukuun ottamatta on päästy vähällä, mutta koko ajan saa olla pelko sanonko missä milloin tämä kopsahtaa pahemmin alas kun hetkeksi kääntää selkänsä. Pottailustakaan ei ole tullut mitään kun koko ajan pitäisi olla menossa... Hienomotoriikka on kehittynyt ja palikkatornitkin kohoavat hetkessä.

ADHD:ta muistuttavan jatkuvan liikkeessä olon vastapainoksi poju nukkuu monesti entistä parempia yö- ja päiväunia, mikä on ihan loistava juttu! Yöt menee pääasiassa heräämättä ja päikkärit on venyneet 2x 40 minuutista pariksi tunnin pätkäksi, muutaman kerran jopa parin tunnin mittaisiksi. Aamullakaan ei useimmiten tarvitse heräillä ennen kuutta vaan seitsemän maissa. Toivotaan, että tää menee jatkossakin näin. Tutti päätyy suuhun vielä omassa sängyssä nukutuille päikkäreille mennessä sekä iltaisin. Pitäisi napata tuo kapistus veks.

Pari viikkoa sitten suuhygienistin tarkastuksessa suusta löytyi 12 kokonaista hammasta ja monia tuloillaan olevia legoja. Joinakin päivinä ruoka on mennyt huonommin, mutta pääasiassa safka maistuu. Poju syö joko meidän kanssa samaa sapuskaa tai ainakin samoista aineksista tehtyä hienompana. Sokeriherkut ovat useimmiten pannassa, mutta eivät enää ehdoton ei, ranskalaisiakin on maisteltu poikkeustapauksissa.

En tiedä onko hyvä vai huono juttu, että poika tuntuu perineen äitinsä ailahtelevan temperamentin. Hampaiden tulokin on aiheuttanut kärttyisyyttä, mutta jos jokin ei mene kuten pikkumies haluaa niin sen kyllä kuulee! Tai jos ruoka ei tule tarpeeksi nopeasti siitä kun siirryn keittiöön on meininki myös kaikkea muuta kuin leppoisa. Kieltämättä oma pinna on välillä tiukilla ja miettii teenkö jotain väärin kun tuntuu, ettei toista pysty miellyttämään millään ja arki on jatkuvaa kieltämistä ja kitinää.

Sanoja tulee joitakin, pääasiassa äiti ja iti (isi) sekä tiitti (kiitti), ei ja älä. Sanojen vähyydestä huolimatta juttua ja ääntä riittää useissa tilanteissa. Tänäänkin automatkoilla kuului monenlaista selitystä ja päälle naurua. Taisi olla hyvät vitsit... Harmi, että meni meiltä ohi. Pituutta pojalla löytyy jotakin 81cm ja 85cm välillä. Vaatekoko on pääasiassa 86cm, mutta uusia ostaessa olen suosiolla valkannut 92-kokoa jo jonkin aikaa.

Että sellainen epeli. Lähiaikoina luvassa on postauksia muun muassa pojun päivän asuista, tämän uusien kuteiden esittelyä sekä ajatuksia mahdollisista linssihankinnoista. Palaillaan!

4 kommenttia:

  1. Ihana pikkuhurmuri! Musta tällaisia postauksia on kyllä kiva lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh kiitos. Näitä on myös ihan kiva kirjoitella, mutta mietin paljastanko liikaa pojan asioita. :D

      Poista
  2. Voi miten suloinen pikkukaveri siellä on! Ihanat kuvat <3

    VastaaPoista