22.3.15

Romua, romantiikkaa ja pari papukaijaa

idkuva

Heipat Heinolasta. Vannottiin perjantaina kotiviikonlopun nimeen, mutta lauantaina kaivattiin kuitenkin jotain aktiviteettia päivään auringon paistaessa ja tuulen tuivertaessa. Jostain mielen sopukoista esiin pompahti idea pienestä päiväajelusta Heinolaan, sillä mua kiinnosti käydä parin kuukauden tauon jälkeen käydä tsekkaamassa veljen liikkeen kunto ja samalla olisi kiva käydä tuijottelemassa vähän lintuja pojan kanssa.

Ekana suunnattiin Heinolan Lintutarhaan moikkaamaan siivekkäitä. Rääkyjät olivat ihan symppiksiä elukoita, etenkin Otto-kakadu, joka tykkäsi koputella nokalla ikkunaan ja jota meidän pikkujätkä olisi jaksanut tuijotella ties kuinka pitkään. Mies taas ihmetteli ääneen onko vielä olemassa paikka, jossa ei tarvitse kaivaa lompakkoa esiin. Plussaa siitä.

Lintubongailun jälkeen siirryttiin Suurkirppiksen kautta kumisaappaiden verran isomman kuorman kanssa Romua & Romantiikkaa -kauppaan. Meidän onneksi liikkeessä ei juuri ennen sulkemisaikaa ollut kuin muutamia asiakkaita, niin ehdittiin vaihtaa kuulumisia, meikäläinen sai rauhassa kuvailla ja poika vedellä välipalaa. Pikkujätkä oli onneksi taas super nätisti ja jätti enonsa tavarat rauhaan. Iso jätkä oli ekaa kertaa mukana R&R:ssä ja heitin tälle läpällä, että liikkeen nähtyään tämä varmaan ymmärtää paremmin meikäläisen kirppishulluutta, sillä sen täytyy olla meillä äidin puolelta geeneissä.

Rakastan tunnelmaa, joka kaupassa vallitsee. Etenkin kun kaivaa kameran esiin tarkoituksena ottaa muutaman kuvan, on otoksia pian kymmeniä, sillä aina kääntyessä huomaa jotain uutta. Liikkeen toimintaa pystyy seuraamaan Fb:n kautta ja sieltä löytyy myös enemmän kuvia eiliseltä.

Lisäksi eno lahjoi pikkujätkää parilla kivalla yllätyksellä, kun meikäläinen lupautui jeesaamaan muutaman viikon päästä Lahdessa järjestettävillä Antiikki- ja Keräilymessuilla. Kotiin lähti vedettävä koira ja helistin. Jälkimmäinen on tismalleen samanlainen kuin mulla pienenä, joka oli alun perin juuri samaisen veljeni vanha 70-luvulta. Kieltämättä jotenkin ihanaa, että meidän mahdollisella seuraavallakin lapsella on samanlainen helistin kuin mulla ja veljillä aikoinaan, vaikkei tismalleen sama yksilö olekaan. Siihen asti Jami saa mieluusti leikkiä tuolla, kun kerran itse sen omatoimisesti jostain laatikosta liikkeessä kaivoikin.

2 kommenttia:

  1. Muhahhah, mulla löytyy tuollainen helistin kotoa ;D Ja aada leikkii sillä millä mä oon leikkiny pienenä :) <3 Mä oon pureskellu sitä ja se on muutenkin ihan rikki, mutta sama lelu ja juuri tuollainen :) Lähetään joskus yhessä käymään tuolla, tahdon mukaan :) Joo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh ihana. Tossa ei onneksi ollut purujälkiä ;)

      Poista