28.4.15

Kotimaanmatkailua vaahtosammuttimen kanssa

idkuva

Minkälaista on matkustaa taaperon kanssa? Mun mielikuva kaikenlaisesta reissaamisesta muulla kuin omalla autolla pienen tahtojan kanssa oli kaikkea muuta kuin ruusuinen. Meikäläisestä löytyy sen verran mukavuudenhalua ja stressaajaa, etten ole kokenut suurempaa tarvetta lähteä minnekään pidemmälle pikkujätkän kanssa - etenkään kahdestaan. Näin mielessäni tilanteita, joissa poika juoksee mua karkuun ja itse koitan pysyä perässä suurien kassien kanssa. No thanks.

Jostain syystä tunsin yht äkkiä suurta kutsumusta Turkua kohtaan. Ei haitannut, vaikka matkaan kuului melkein kolmen tunnin junassa istumista vaihtoineen, eikä se, etten ole koskaan käynyt kyseisessä kaupungissa. Reissukuume iski ja elämän realiteettien sen mahdollistettua lähdettiin matkaan. 

Meidän aiemmat junakokemukset rajoittuvat yhteen Lahti-Pasila - sekä Lahti-Kouvola -väliin. Molempien matkojen kesto on noin puolisen tuntia. Meidän noustessa viime viikolla VR:n matkaan oli pikkujätkä ensin ihmeissään. Pian ihmetys kuitenkin katosi ja esiin tuli se sama vanha poika, joka ei malta istua paikallaan sekuntia kauempaa. Tällöin oltiin kuitenkin jo niin lähellä Pasilaa, jossa vaihto tapahtui, ettei leikkipaikalle suuntaamisessa ollut mitään järkeä. Siispä meikäläinen laski minuutteja ekan etapin loppuun lapsen pyrkiessä koko ajan karkuun meidän penkkiriviltä. Hikihän siinä tuli. 

Junan vaihtuessa suunnattiin melkein heti leikkipaikalle, jossa saatiin touhuta ihan kaksin koko matka. Pieni leikkijuna oli pelastus, sillä siinä poika jaksoi istua ajelemassa ties kuinka kauan ja itsekin sai hengähtää. Matka sujui ripeästi, eikä ongelmia ollut. Koko liikkuminen oli ajoitettu kätevästi unien jälkeen, joten pojun vireystila pysyi ihanteellisena ja homma luisti. 

Miten kävi sitten paluumatkan kanssa? Juuri päinvastoin. Lähdettiin liikkeelle klo 12, jolloin toinen jaksoi kiukuta ja purki levottomuuttaan ties miten. Onneksi pikkumies nukahti pienen heiluttelun jälkeen rattaisiin ja otti tirsat, mikä ei kuitenkaan vaikuttanut menoon kovinkaan kauaa. Koko loppu paluumatkan odotin vain sitä, että ikkunasta näkyisi tutut talot ja päästäisiin kotiin, sillä kieltämättä vieras sänky ei ollut taannut itselle ihan parhaita yöunia. Silti näin jälkikäteen ajateltuna meidän eka pidempi junareissu meni kokonaisuudessaan ihan mukavasti. 

Yövyimme Turussa Omenahotellissa, johon olin kaikin puolin tyytyväinen - mikro ja vedenkeitin plus pikakahvit olivat plussaa ja meno rauhallista. Mies oli heittänyt kotona läppää, että meidän matkalle mahtuu vähintään yhdet portaat vaikeuttamaan elämää. Siinä kohtaa kun avasin hotellissa palo-oven, jonka takana meidän huone sijaitsi ja huomaisin kuusi niin kutsuvan näköistä porrasta olisi tehnyt mieli sanoa pari voimakkaampaa sanaa. Tuo määrä portaita saattaa kuulostaa mitättömälle, mutta vaikeuttaa rattaiden kanssa kulkemista huomattavasti. Onneksi kaupungista löytyi ihania kavereita, joita treffattiin jokaisena päivänä ja jotka iloisesti auttoivat meidät hotelliin ja sieltä pois. Rutiinit hoituivat hyvin hotellihuoneessa ja uni maistui, joskin poika nukahtikin tavallista myöhemmin ja heräsi hieman tavallista aiemmin. Puuro kiehui mikrossa ja ruokana toimi pitkälti purkkisafka. 

Kieltämättä reissulle tarvitsee mukaan kärsivällisyyttä, mukautumiskykyä ja toisaalta ainakin omalla kohdallani taitoa sietää pienen matkaajan tyytymättömyyden ilmaisuja. Kassista on hyvä löytyä muun muassa kasa viihdykettä sekä naposteltavaa, jonka voi iskeä toiselle käteen hetkellä, kun pienen mielessä ei pyöri mikään muu kuin hippaleikki pitkin junavaunua. Näin ensikertalaisena voin kuitenkin todeta, ettei se niin vaikeaa ollut ja varmasti lähdetään matkaan uudestaan, toivottavasti isi mukana. 

1 kommentti:

  1. Meillä on suunnitteilla vähän pidempi autoreissu eurooppaa kiertäen ja olen moneen kertaan miettinyt miten se onnistuu kun oma lapsi on silloin 10kk ikäinen. Moni tuttu on sanonut, että kyllä se vielä noin pienen kanssa onnistuu mutta parivuotiaan kanssa voi tehdä tiukkaa. Sinun kirjoituksesi lukien taidan kääntyä samalle kannalle ja kauhulla odotan tuon pikkuherran taaperoikää... :)

    VastaaPoista