16.4.15

Lopulta olemme kuitenkin yksin


Olen tyyppi, joka nauttii yksin olemisesta pienissä määrin. Lapsen myötä toodella pienissä. Tavalliset arkipäivät, jolloin mies lähtee töihin ennen kun me edes herätään ja tulee takaisin klo 17 vielä menevät. Viime aikoina mukaan on tullut kuitenkin lauantai- ja ylityöt, joiden takia meikäläinen on helisemässä. On todella mahtavaa tajua kuinka ahkerasti ja vastuuntuntoisesti jätkä painaa meidän eteen, mutta yksin (tai siis kahdestaan pojan kanssa) olo on yksin olemista - mä kaipaan tyyppiä kotiin, edes istumaan koneelle mun vallatessa sohvan. Ne päivät, jolloin tietää ettei mies tulekaan illalla syömään meidän kanssa tuntuvat mahdottoman pitkille, ellei keksi speciaalia aktiviteettia, kuten tämänpäiväistä mummolaan junailua.

Ennen lasta yksinäiset hetket pystyi kuluttamaan eri tavalla. Pystyi vaan makaamaan sohvalla, nukkumaan pitkään, lukemaan, siivoamaan rauhassa tai käyttämään ajan hyödyksi. Nykyään meininki on toinen. Ne hetket, kun isompi jätkä on Helsingissä töissä eivät ole mun omaa aikaa. Mukana on velvollisuuksia ja rutiineja, joita täytyy pyörittää oli kämpässä sitten yksi tai viisi ihmistä - ja jos mä saisin valita, niin mieluiten kaksi aikuista ja muksu.

Olen kuitenkin tottunut tähän hommaan. Oltiihan me puoli vuotta viisi päivää viikossa pojan kanssa kahdestaan miehen tehdessä töitä muualla ja vieläpä vauvakuukausina, joiden piti kuulemma olla rankkoja. Onneksi ei ollut, sillä meille sattui maailman helpoimpiin lukeutuva vauva. Siihen verrattuna nykyinen yksi yö erossa ja toinen myöhäinen ilta eivät tunnu missään, mutta ei tämä silti maistu hillomunkille, vaan pelkälle hernekeitolle tai pakkopullalle.

Toki tässä pojan kanssa kahdestaan olossa on puolensa. Pikkujätkälle on ruokaa kaapissa, eikä mun tarvitse kokata. Sen sijaan saan nauttia pelkästä herkkusalaatista, jonka raaka-aineisiin tuli törsättyä. Irti sokerista -projekti starttasi kunnolla uudestaan... Silti sitä on enemmän kuin onnellinen viikonlopun lähestyessä sekä tälläkin hetkellä, kun kuulee toisen olevan suihkussa ja tietää pääsevänsä tämän viereen nukkumaan. Kuulostaa ehkä kliseiselle, mutta totta se vaan on.

Kuvituksena eilinen salaatti ja pari otosta mummolasta. Onko ruudun toisella puolella muita, joiden mies on öitä pois töiden takia? Mitkä fiilikset? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti