3.4.15

Pojat on poikii


Poikamainen nörttilook oli tämän päivän juttu, kun suunnattiin kohti Helsinkiä. Apua, josko sitä huomenna yrittäisi näyttää taas naiselta. Illalla pääsen ainakin vetäisemään hameen päälle pitkästä aikaa... Pitäisi oikeasti katsoa vaatteet edellisenä iltana valmiiksi, ettei lähdön hetkellä pukkaa kriisiä kuten tänäänkin pääsi käymään.

Mitäpä tästä päivästä voisi sanoa? Vaikka meidän lähtö ei (taaskaan) mennyt ihan niin kuin piti, oltiin silti liikkeellä aikataulun mukaisesti. Vielä näin vuoden ja kolmen kuukauden äitiydenkin jälkeen lapsen kamojen pakkaaminen ja itsensä sekä pienen valmiiksi laitto on operaatio, johon vaan menee aikaa - ja monesti tuntuu, että mulla olisi pikkujätkän lisäksi toinenkin, vähän isompi napero vahdittavana. Napero, joka toteaa lähdön hetkellä, ettei ole käynyt suihkussa eikä anovista pyynnöistä huolimatta harjaa hiuksiaan tai aja partaa ja vetäisee vielä siistin nahkatakin sijaan likaisen softshellin päälle.

Perille kuitenkin päästiin. Veljen luona pikkujätkä veti herneet nenäänsä, kun eno otti yllättäen silmälasit päästään. Virhe. Onneksi mä voin vekslata lasien kanssa ihan rauhassa, mutta jos joku muu menee ottamaan "varasilmät" pois, on huuto taattu. Huomattiin muuten veikan kanssa, että meillä on samanlaiset lasit, tällä vaan ruskeat miesten versiot.

Töölöstä suunnattiin Kaapelitehtaalle kirppistelemään. Tarkoitus oli napata Manduca mukaan helpottamaan ihmisvilinässä liikkumista, mutta arvatkaapa unohtuiko. Ei siinä sitten voinut muuta kuin puskea eteenpäin rattailla. Onneksi mies toimi ajurina ja meikäläinen sai rauhassa kierrellä sen mitä mahtui. En ole mikään tunkijatyyppi, joten monet pöydät tuli ohitettua suosiolla kaukaa. En myöskään jaksa penkoa kasoja tai kasseja mikä rajasi paikkoja. Muutama vaatelöytö tuli tehtyä, joista paras on musta juhlavampi hapsumekko kuudella eurolla, jolle on käyttöä tiedossa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti