1.4.15

Rakastuin näihin liian helposti


Tässä kuussa ei törsätä. Piste. Mutta mitä tehdä, kun materialisti rakastuu kenkiin ja puolustelee ostopäätöstä tutuilla lauseilla, kuten "Tälläisiä mulla ei vielä olekaan" tai "Ei sille voi mitään, että nämä huutavat mun nimeä ja käskevät kantamaan kassalle"! Ei siinä voi tehdä muuta kuin kotiuttaa popot. Ihanat ne on, ei voi muuta sanoa. En ehkä niitä tarvinnut, mutta halusin senkin edestä.

Toinen rakkautta ensisilmäyksellä -kohtaaminen tapahtui Gina Tricotissa, kun eräs pitkä takkijakkuasia kutsui mut luokseen. Tai no ensimmäinen reaktio oli hörönauru, mutta silti päätin viedä vaatekappaleen sovituskoppiin asti ja vaikka sovittaessa pikkujätkä meinasi tikahtua kikatukseen rattaissaan kannoin takin kassalle asti, sillä viimeksi tänä aamuna kriiseilin, kun kaapista ei löytynyt mitään jännää tai erikoista päälle pantavaa. Toivottavasti vaate ei ole liian speciaali ja saa mua nössöilemään käytön suhteen. Myös Seppälä antoi syyn kaivaa lompakon esiin. Tulossa on muutamia juhlallisempia tilaisuuksia, joten puoleen hintaan löytynyt mekko tuli tarpeeseen. Myönnettäköön, ettei tuo ole välttämättä kaikista imartelevimmista päästä, mutta pohditaan kestääkö katsojien silmät jos meikäläinen vetäisee koltun niskaan tulevissa häppeningeissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti