7.5.15

Elämäni absolutistin kanssa

idkuva

Pitkät hiukset, heviäijän look. Helsingistä, osa isompaa kaveriporukkaa. Mitä, absolutisti? Ei voi olla totta! Hassua miten vaikea sitä oli uskoa, kun mies näytti päältäpäin sille mille näytti - mustia huppareita, reisitaskuhousuja ja bändipaitoja. Tuoko ei muka ole koskenut pulloon vuosiin?

Oltiin tunnettu useampi kuukausi, kun asia tuli tietoisuuteeni. Meikäläisen tuttavapiirissä ei ollut yhtäkään tyyppiä, joka totaalikieltäytyisi juomasta. Jotkut käyttivät enemmän, toiset vähemmän, itse silloin tällöin. Eräässä elämäntilanteessa ennen meidän suhteen alkua juomia meni monta kertaa kuussa viikonloppuisin muiden seurana, mikä tuntui kohdallani todella runsaalta, kun oman lapsuudenkodin malli oli, että kerran kuussa tai harvemmin nautitaan lasillinen. Myönnettäköön, että myöhemmin keskenmenon jälkeisessä mitä millään on enää väliä -tilassa tuli otettua juotavaa herkemmin, samoin hetki edellisen suhteen päätyttyä.

Meidän alkaessa miehen kanssa seurustelemaan tuli monesti hetkiä, jolloin itselle olisi saattanut maistua, mutta tuntui epämukavalta juoda raivoraittiin tyypin seurassa. Silloin tällöin join lasillisen punaviiniä oman pienen yksiön lattialla istuen tai keikoilla paitamyyjänä ollessani, jolloin maksu tapahtui jonkun muun pussista. Oli myös kerta, kun nolasin itseni kunnolla ja niitä opiskeluporukan illanviettoja, kun pienikin humala sai häpeämään toisen katsoessa vierestä. Tälläistä aikaa ei onneksi kestänyt kauan, sillä pian annettiin jälkikasvulle lupa tulla mistä seurasi tietysti alkoholiton elämä myös meikäläisen osalta.

Elämä absolutistin kanssa on tehnyt hyvää. Pojan syntymän jälkeen olen juonut siiderin ehkä neljästi, joista viimeisin kerta on elokuussa. Tästä alkoi myös omalla kohdallani totaalinen kieltäytyminen, vaikken sitä silloin vielä tiennytkään. Päätös syntyi vasta myöhemmin. Tipattomalla linjalla kuitenkin jatketaan, sillä viime aikoina ei ole maistunut, eikä muutenkaan tunnu oikealta perua näin hyvää päätöstä. Mutta miksi kieltäytyä kokonaan? Miksi ei. Mitä tähän pitäisi sanoa? Mihin sitä alkoholia oikeasti tarvitsee? Ei multa löydy sen kummempaa filosofiaa asian suhteen. Kumpikaan meistä, ei mies eikä minä, ole sanonut mitään päivämäärää kauan absolutismi kestää - ehkä vuosia, ehkä loppuelämän. Miehellä takana on kohta viisi vuotta, mulla ei edes vielä yhtä.

Kun kirjoitin aiheesta vanhaan blogiini sain kommentteja, joissa esitettiin uhkakuvia, kuinka lapset jotka eivät näe kotona kohtuukäyttöä tarttuvat pulloon ja vetävät kaljaa jo varhaisteininä. Tuolloin naureskelin mustavalkoiselle ajattelulle ja vieläkin kommentteja piilossa lukiessani suu vääntyy hymyyn. Mainittakoon nyt tässä kaiken varalta, että lähipiiristä poikamme saa varmasti kohtuukäytön mallia, eikä juominen ole mikään tabu, josta ei voisi avata suutaan tai jota koitetaan peitellä. Mä en ole sellainen tyyppi, joka tuomitsee muiden toimia tai arvottaa ihmisiä esimerkiksi baari-illan aikana nautittujen juomien määrällä. Jokainen toimikoon kuten haluaa. On kuitenkin jännä kuinka omaa juomattomuuttaan joutuu aika ajoin puolustelemaan, kun ei ota edes sitä yhtä pientä lasillista. Haluan yrittää välittää jälkikasvulleni sellaisen kuvan, että liiallisen sokerin, tupakan ja ylenpalttisen rasvan ohella myös alkoholi vaikuttaa terveyteen, mikä onkin suurimpia syitä kieltäytymiseen. Ja tietysti se, ettei vaan maistu tai ole vaan syytä juoda.

Hieman toisenlaisen näkemyksen juomatavoista voitte lukea Even blogista täältä.

6 kommenttia:

  1. On kyllä naurettavia kommentteja tullut edelliseen blogiisi :D Omat vanhemmat eivät käytä alkoholia ollenkaa ja samanlaisia meistä kaikista lapsistakin kasvoi..eipä sitä varhaisteininä tai näin +20v. Ole ollut kiinnostusta tarttua pulloon. Paljon tätä joutuu tosin selittelemään ja usein saakin kysymyksen "onko suvussa sitten vai alkoholisteja"... Mutta oli mielenkiintoinen teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin sen ajattelisin, että lapsille tarttuu hyvä malli eikä mikään super kapinahenki :D Jännä tuo alkoholistiepäilys!

      Poista
  2. Minä olen myös ollut juomatta kolme vuotta, neljäs siis käynnissä :) Eikä edes tee tiukkaa vaan on elämäntapa olla juomatta. Olen kyllä suullisen maistanut punaviiniä, mutta HYI ! Ei vain maistu eikä tee mieli, mies kyllä juo kohtuudella silloin tällöin. Minun suvussa aika paljon alkoholisteja, joten tiedän millaista se on ja haluan pysyä siitä kaukana ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä linjalla olet ;) Esimerkin lisäksi varmasti tuo toisen ääripään näkeminen pitää hyvin raittiina jos niin päättää.

      Poista
  3. Hyvä postaus! Itse kyllä tykkään nauttia alkoholia sopivissa määrin näin opiskelijaelämän puitteissa ja muutenkin. Ei sille ole mitään muuta syytä kuin että se on usein aika hauskaa. En kuitenkaan nää syytä, miksi kenenkään juovan tarvitsisi arvostella niitä ei-juovia. Ehkä ärsyttävintä ikinä on se, kun joku alkaa oikein isoon ääneen hämmästelemään jonkun toisen valintaa olla juomatta. Mutta toimii se toisinkin päin, yhtä ärsyttävää on kuulla absolutisteilta paasausta siitä, miten paljon parempi on olla juomatta. Kukin tyylillään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jep, juurikaan kenenkään käännyttämistä suuntaan tai toiseen en tajua, ellei kyseessä ole sitten oikeasti alkoholin suurkuluttaja vakavan ongelman kanssa. :)

      Poista