19.5.15

Itserakkauslaulu


Itserakkaus. Sanaan liittyy turhan paljon negatiivista latausta. Entäpä ahneus, eikö sekin kuulostaa vaan kaikin puolin pahalle, jollekin tuomittavalle? Saadessani lapsen nuorella iällä halusin kaiken - perheen, parisuhteen, unelma-ammatin ja juuri sellaisen elämän, mikä miellyttäisi itseäni ja täyttäisi kaikki haaveet. Päätin saada juuri sen eikä yhtään vähempää ja pyrkiä koko ajan eteenpäin. That's it.

Kaikki ei kuitenkaan aina ole omissa käsissäni. En voi vain vähätellä muiden mielipiteitä tai tunteita tehdäkseni päätöksiä suuna päänä. Elämässäni on kaksi miestä, joilta pitää kysyä mitä he haluavat ja mikä on heille parasta. Tai no yhtä, toinen kun ei hirveästi vielä ennakoi tulevaa tai osaa tehdä suuria päätöksiä. Pyrin siihen, että meillä kaikilla olisi hyvä olla, sillä niinhän perheet toimivat. Silti, elämässä ei pääse eteenpäin ilman itserakkautta ja ahneutta. Ilman näitä kahta demonia ihminen ei tajua pyrkiä sinne minne haluaa. Ilman näitä kahta ei ole kunnianhimoa, eikä voimaa, joka ajaisi tavoittelemaan haaveita tai kehittymään.

Miksi päässäni pyörii tällä hetkellä näinkin ihmeellisiä asioita? Haha. Istuin tänään tauolla Lahden Muotoiluinstituutin pääsykokeissa valokuvausstudiossa ja kännykän ruudulla kasvojani valaisi pääsykoekutsu Turkuun parin viikon päähän. Valokuvaukseen keskittynyt kuvataiteilija, se ei olisi hullumpi ammatti. Päässä tykytti. Lähteäkö kokeilemaan miten käy ilman sen kummempaa pohdintaa tulevaisuudesta? Vai miettiäkö jo tässä vaiheessa onko muutto edes mahdollinen mikäli tuuri käy ja opiskelupaikka aukeaisi? Voiko tälläistä tilaisuutta edes harkita missaavansa?

Kuten sanoin, päätös ei ole yksin omissa käsissäni. Minulla on kaksi rakasta, jotka menevät edelle. Mutta sitten on myös itserakkaus ja ahneus, jotka yhdistyvät kunnianhimoon. Haluan saavuttaa kaiken, perheen lisäksi myös sen unelma-ammattini, joka mahdollisesti vaatisi suurempia muutoksia koskien esimerkiksi asuinpaikkaa. Vaikeaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti