31.5.15

Osaan, pystyn, kykenen...


Olin hermolomalla studiossa. No ei, vuokrasin kyseisen tilan ihan varsinaista tarkoitusta varten, mutta kieltämättä kokemus oli aika terapeuttinen. Jonkun aikaa tuli vaan istuttua lattialla, selailtua rauhassa puhelinta ja syötyä suklaata. Edellisestä kerrasta oli aikaa useampi vuosi, joten menin paikalle paljon ennen varsinaisen kuvattavan saapumista, jotta mulla riittäisi aikaa testata valoja ja miettiä rauhassa kuinkas se homma toimikaan. Valojen säätö ja muut jutut ovat näemmä kuitenkin jääneet lihasmuistiin, eikä mennyt kuin alle kymmenen minuuttia kuin softboxit olivat jo paikoillaan ja muutamat studioselfietkin tuli napattua. Omina opiskeluaikoina rakastin olla studiossa ja jälkeenpäin olen pohtinut miksen hyödyntänyt kyseistä mahdollisuutta enemmänkin kun siihen oli jatkuva mahdollisuus.

Mulla on tapana epäillä ja kyseenalaistaa omia taitojani. Pohdin pitkään uskallanko ottaa tämänpäiväistä asiakaskeikkaa vastaan, sillä henkilö oli mulle täysin vieras, eikä mulla ole vielä hirveästi kokemusta ulkopuolisten toiveiden täyttämisestä. Lisäksi olen ujostelija. Eilenkin pohdin riittävätkö kykyni ottamaan sukulaispojan ylioppilaskuvia. Ikä on kuitenkin tuonut mulle ainakin hieman rohkeutta, joka saa mut yrittämään, sillä haaveenani on kuitenkin joskus tehdä asiakaskeikkaa valokuvaajana, jolloin ihmisten ja uusien tilanteiden pelkääminen ei tule kysymykseenkään. Silti kuvaustilanteet jännittävät. Tekemällä oppii ja samalla kertyy varmasti itseluottamusta, josta on hyötyä jatkossa. Vielä hommat eivät mene rutiinilla, vaan tekeminen tarvitsee aivokapasiteettia, joka aiheuttaa pientä vellovaa tunnetta vatsanpohjaan.

Tiistaina on taas edessä pääsykokeet ja mieleni kiertää kehää. Osaanko? Olenko riittävän hyvä? Pärjäänkö? Siinä missä ensin etenin asian suhteen hieman hällä väliä -asenteella, on Turun kokeista tullut meikäläiselle nyt se viimeinen oljenkorsi. Ensi viikon ajan hoen itselleni ainoastaan kliseisiä ja tsemppaavia lauseita sekä koitan olla pohtimatta yhtään mitään ja antaa vaan luovuuden kukkia. Okei, se ei ihan helposti onnistu...

Ai vitsit, huomenna meitä kutsuukin jo Park Hotel Turku!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti