17.6.15

Paluu menneisyyteen


Mua hieman järkyttää, että nämä kuvat on otettu vuonna 2012. Ihan hullua. Parasta on se, ettei tule myötähäpeän tunnetta esimerkiksi vaatteiden tai muuten ulkonäöon suhteen, oikeastaan päinvastoin. Näistä taltioinneista ja ulkomuodostani tuolloin voin olla ihan ylpeä. Samoja vaatteita roikkuu edelleen kaapissa (bongatkaa esimerkiksi lemppari takit). Tuolloin elämäntilanne antoi periksi ihan eri tavalla panostaa itseensä - oli aikaa ja halua sekä talouskin antoi monesti periksi.

Vuosi 2012 oli kuitenkin samaan aikaan elämäni rankin. Menetin pienen ihmisen alun, kärsin paniikkikohtauksista, kenties voisin sanoa jopa masentuneeni ja lopulta erosin... Toisaalta myös rakastuin, opiskelin mielenkiintoisessa ympäristössä valokuvausta ja kasvoin ihmisenä aivan hurjasti. Tietyllä tapaa tajusin, että olen menossa väärään suuntaan ja korjasin tilanteen. Samaan aikaan menetin oikeastaan kaiken tutun aina vanhasta kodista lähtien, mutta uudet ihmiset täyttivät aukot ja saivat mut takaisin raiteille entistä onnellisempana.

Jonkun mielestä vanhojen jahkailu saattaa olla vain ajan tuhlausta, mutta mä olen toista mieltä. Mitään, ei edes niitä kaikkein huonoimpia hetkiä, ei saa unohtaa. Tää taitaa olla jo aika deep shit -matskua, mutta ilman niitä kaikkia vastoinkäymisiä, olkoon sitten pieniä tai suuria, meikäläinenkään ei olisi tällainen kuin nyt. Jos yksikin pikkujuttu olisi mennyt erilailla, mä en olisi nyt tässä. Ilman menetystä mulla ei olisi pikkujätkää tai ilman eroa tätä nykyistä suhdetta. Mikä ei tapa, vahvistaa ja ennen kaikkea opettaa.

Ajan kuluessa musta on niin ulkoisesti kuin sisäisesti kasvanut se tyyppi joka olen tänä päivänä. Hienoa nähdä, että pieniä välillä tapahtuneita notkahduksia lukuun ottamatta olen näyttänyt itselleni jo useampi vuosi sitten - ja toivottavasti näytän jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti