27.6.15

SOME-koukussa

Pääsykoetehtäviä otsikolla "Aina mun pitää...". Aina mun pitää tuijottaa kännykkää ja samalla olisin missannut näidenkin kuvien hetket, jotka ovat siis heijastuksia ympäristöstä kännykän ruudun kautta taltioituna. 

Herään yöllä, kun itkuhälyttimestä kuuluu pojan yskintää. Tokkurassa hipaisen kännykän ruutua ja katson onko tullut sähköposteja. Virkistyn sen verran, että tarkistan myös Instagramin. Näyttöön ilmestyy muutama sydän. Iltaisin mies käskee laskemaan kännykän alas ja aamulla kahvia keittäessä on pakko päästä tsekkaamaan heti mitä Facebookiin kuuluu. 

Missä kohtaa sosiaalisesta mediasta tulee ongelma? Ehkä siihen on meikäläisen some-käytöksestä puhuttaessa vielä matkaa - olen vain innostunut ja nykyaikainen. Niin haluan ainakin ajatella. Silloin kun on tekemistä ja actionia arjessa ei kännykän näprääminen tai koneella istuminen jaksa kiinnostaa, mutta jos aktiviteetit ovat vähissä haluan, että pieni some-maailma on jatkuvasti ulottuvillani viihdyttämässä ja tarjoamassa virikkeitä.

Tällä hetkellä Instagram on ehdottomasti pahin koukuttaja. Kuten meikäläisen seuraajat tietävätkin, tulee uutta materiaalia ladattua useita päivittäin. Tai no pääasiassa iltaisin. Anyway, kuvat sen kun lisääntyvät koko ajan! Toisaalta aikaisin sänkyyn mentyämme ja miehen nukahdettua viereen nappaan luurin kouraan ja alan selailemaan muiden kuvia - ja kappas, tunti tai kaksi on mennyt alta aikayksikön. Kieltämättä joskus tuntuu, että ne tunnit olisi voinut käyttää paremminkin, mutta toisaalta ainakin vielä toistaiseksi multa löytyy aikaa.

Te, jotka olette pitäneet lomaa somesta, vau! Mä en tällä hetkellä pystyisi. Toisaalta en edes tahtoisi. Ne hetket blogin parissa, Facebookissa (jonne päivitän nykyään lähes pelkästään kuvia) tai Instagramissa ovat mulle tässä elämäntilanteessa näillä voimavaroilla korvaamattomia pikkujuttuja arjen keskellä. Niiden avulla saan omia kuvia muiden iloksi (tai riesaksi), pidettyä nopeasti yhteyttä lähipiiriin ja päivitettyä kuulumisia sekä tavattua uusia ihmisiä. Ja vaikka mitä muuta.

Negatiivista puolta mun ei ole tarvinnut niinkään ajatella, vaikka viimeksi tänään pohdin voinko julkaista Instagramissa kuvan pikkujätkästä. Sinne se kuitenkin meni. Taas kerran. Edelleen pojan yksityisyyden suhteen päällimmäinen ajatus on, että kuvat ovat vain kuvia ja niin kauan kun jätkä on fyysisesti turvassa valvovan silmäni alla on kaikki hyvin. Toisaalta pienen puuhista on tullut avauduttua hieman vähemmän blogiteksteissä vauvavuoteen verrattuna, mutta kyllä mä ajattelin jotain päivitystä pistää kunhan 1,5v on täynnä.

Hyvä paha some... Sellainen se taitaa olla. Mitä ajatuksia muilta löytyy tällä hetkellä aiheesta? Koukuttaako vai onko käyttö minimissä? 

Ps. Huomasin, että meidän Insta-linkki on ollut pitkään väärin tuolla blogin oikeassa laidassa. Asia on nyt korjattu ja tämän linkin takaa löytyy oikea profiili (@kuvastinblogi).

6 kommenttia:

  1. Käyttö ei todellakaan ole minimissä täälläkään :D Välillä tulee oltua varsinkin Instagramissa jatkuvasti, Facebookin käyttö sen sijaan on vähän vähentynyt.. Oon miettinyt, että pitäisin välillä noita päivän sometaukoja, mutta toistaiseksi en ole halunnut edes yrittää :D

    VastaaPoista
  2. Oon ihan koukussa, enkä mahda sille mitään. Vähän surullistahan se on xD

    ❀Cinderella Days❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha eikö tilanteen tiedostaminen ookkin ensimmäinen askel "parantumiseen" ;)

      Poista
  3. Mulla on vähän villiintynyt sometus sen jälkeen, kun vauva tuli kotiin :D imettäessä on vaan niin kätevä selata samalla instat, blogit sun muut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muistan kuinka itelläkin oli välillä vauva rinnan ja kannettavan välillä... :D Onneksi mulla ei ollut tuolloin älypuhelinta, ois ollut ihan hullua.

      Poista