14.7.15

Elämä on sitä mitä siitä teet


Miten voi vaan aamulla avata silmät ja tuntea kuin kivi olisi viety harteilta? Yht äkkiä mieli tuntuu kirkkaammalta ja sisällä kuplii jännästi. Siinä missä ennen stressaantui kun piti lähteä esimerkiksi Helsinkiin ei enää roikukaan kellon perässä, vaan tilalla on eräänlainen ihan sama -asenne. Ei haittaa jos poika nukahtaa rattaisiin tai vetelee päikkärit liian myöhään, eikä simahda yöunille klo 20. Mitä sitten? Kunhan vaan hymyilyttää.

Olen todella taipuvainen ahdistukseen ja synkistelyyn. Kyse ei välttämättä ole tietoisesta pessimistisyydestä, vaan mieli yksinkertaisesti joskus tuntuu haikealta. Stressaantunut olotila on ollut jonkin aikaa jatkuva kaveri, samoin väsymys. On ollut hetkiä, jolloin olen pistänyt kaiken hormonien piikkiin, toisinaan ollut jopa kääntymässä lääkärin puoleen, mutta päättänyt yrittää selvitä itse, eikä olotila olekaan loppujen lopuksi kestänyt kovinkaan kauaa. Mielialat tuppaavat kulkemaan kuitenkin aallottain.

Tällä erää muutoksen takana on tietoinen asennemuutos, pyrkimys olla sellainen tyyppi joka oikeasti haluan. Koitan olla positiivinen, paikoittain välinpitämätön, rento, levollinen... Lista on pitkä. Uskon, että elämä on itseään toteuttava ennuste paremmassa merkityksessä - kun odottaa hyvää ja käyttäytyy sen mukaan saa myös hyvää, vaikkei homma ihan niin mustavalkoinen olekaan.

Syy miksi haluan asiasta kirjoittaa on se, että kaiken blogipinnallisuuden alla on ollut tyyppi, joka välillä raivostuu alta aika yksikön ja joka on ollut niin stressaantunut, ettei mikään meinaa onnistua. Tyyppi, josta on itsestäänkin tuntunut, että oma tunne-elämä on lapsenkengissä ja on joutunut nimeämään itselleen omia fiiliksiään ja pohtimaan, miksi musta tuntuu oikeasti tälle. Voisi sanoa, että taito on kehittynyt samaa tahtia pojan kanssa. Tilanteissa, joissa ennen kykeni vain toteamaan, että ahdistaa tai suoraan sanottuna vituttaa, pyrin kysymään itseltäni miksi. Kaikkeen on syynsä, vaikka aina niitä ei pieni mieli tiedostakaan. Ongelman ytimen selvittyä on hyvä miettiä parannuskeinoa, jolla saada omat fiilikset kohoamaan, vaikkei se aina olekaan helppoa.

Mutta eipä tää elämä aina olekaan. 

1 kommentti: