18.7.15

Meidän tytöt


Jokunen viikko sitten kulutettiin aikaa satamassa kahvilla. Takanamme istui iäkäs pariskunta, jota meidän pikkujätkä aika ajoin kurkki nousten miljoonista kielloista huolimatta penkille seisomaan. Meikäläisen kahvi jäähtyi, poika temppuili, eikä kummankaan syömisestä meinannut tulla mitään - ainoastaan mukana ollut kummitäti sai nauttia pullansa rauhassa.

Jonkun aikaa istuttuamme takaa kuului kommentti lapseni sukupuolesta. Olin kuin puulla päähän lyöty kauluspaitaisen ja lippispäisen pikkujätkän vieressä. Häh? Tämäkö tyttö? "No kun sillä on tuollaiset tyttöjen kiharat!", kuului toteamus papan suusta, kun tämän vaimo kiven kovaa väitti, että kyseessä on poikalapsi. Nytkö tähän jo mentiin, vaikkei pojan letti ole edes olkapäille?

Lapset, niin tytöt kuin pojatkin näyttävät monesti kasvoiltaan pitkälti samalta. Minä yritän pitää poikani pojan näköisenä. Tai en varsinaisesti yritä yhtään mitään, vaan valkkaan tälle housuja ja paitoja, enkä esimerkiksi mekkoja. Yksinkertaista. Joskus, kuten tänäänkin, päällä on legginssit, jotka toimittavat samalla lailla housun virkaa kuin esimerkiksi kollarit tai farkuit. Sukupuolivapaa kasvatus on mulle täysin vieras käsite, enkä omalla kohdallani ole sen enempää aiheeseen tutustunut (enkä siis tästä syystä omaa liiemmin mielipidettä asiasta). Kaiketi meidän linja on samanlainen kuin suurimmalla osalla suomalaisista vanhemmista, esimerkkinä vaikka leikkiminen - totta kai pikkujätkä saa hoitaa esimerkiksi nukkeja mummolassa, mutten varmaan kotiin sellaisia ostaisi (never say never) tai touhuta My Little Ponyjen kanssa. Tänään haettiin pojulle Brion hella ja leikkiastioita, ettei aina tarvitse yrittää viedä oikeita keittiönkaapeista. Mutta siis lelu kuin lelu.

Yksi asia kuitenkin on, josta haluan pitää kiinni. Se on jätkän hiukset, nuo "tyttöjen kiharat". En tiedä miksi, mutta mulla ei ole mitään hinkua leikkauttaa pienen takalettiä, joka jo niin kivasti mukautuu ponnarille sekä man bunille. Suurin syy on ehkä pitkälettinen iskä - jos miehenkin hiukset yltävät puoleen selkään niin miksei pojallakin voisi olla ponnari? Eikö ole ihan jees, että meikäläinen on itse kaljuin tässä talossa? Niin tai näin, sellaisena tilanne tulee toistaiseksi pysymään.

Muita pitkälettisten poikien vanhempia?

2 kommenttia:

  1. Täällä ja just pari pvää sitten sekä tänään meidän 1,5veetä kutsuttiin pikkuneidiksi :D piti itsekin kirjoitella aiheesta postausta. Samanlaiset hiukset meidän pojulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit, vielä useampaan kertaan! :D Linkkaile tänne päin jos kirjottelet aiheesta.

      Poista