12.7.15

Parisuhdetesti nimeltä Ikea


Ikea on kaksijakoinen paikka. Toisaalta sinne haluaa uusien huonekalujen ja sisustusjuttujen toivossa, mutta toisaalta sitä pyrkii välttelemään viimeiseen asti. Ihmispaljous, tavaramäärä, pyrkimys löytää kaikki ostoslistalla olevat asiat, heräteostokset, itsepalveluvarasto... Voiko kamalampaa olla?

Meidän lauantainen pikainen Ikea-visiitti ennen mummilaan menoa oli ensimmäinen, jolla ei korotettu ääntä, kinasteltu mitättömistä jutuista tai turhauduttu syyttä suotta. Olosuhteet olivat ihan meidän puolella - ihmisiä ei ollut aamulla nimeksikään, poika sai kävellä vapaana ilman pelkoa törmäyksistä ja olikin reippaalla päällä, eikä ostoslistalla ollut mitään suuria hankintoja, joihin olisi tarvinnut etsiä miljoonaa osaa eri puolelta varastoa. Simppeli tapaus siis.

Meidän hankintalistalla ei tällä erää ollut kuin seinähyllyjä (Lackeja tietysti), muutama valokuvakehys ja pari hassua kasvia. Heräteostoksille annettiin tilaa, eikä mikään toisaalta ollut niin tärkeää, etteikö sitä olisi voinut jättää ostamatta. Olen suunnitellut hyllyjen hankintaa jo pitkään, mutta nyt vasta uskalsi tehdä muutamat reiät vuokrakämpän seinäpintaan, kun tietää, että tästä ei olla ihan heti muuttamassa. Pisin jakso, jonka olen viimeisen neljän vuoden aikana asunut samassa osoitteessa on vuosi ja kuukausi, mutta tässä tullaan viettämään pidemmän aikaa, mikä tuntuu ihanalta, sillä kämpästä on tullut oikea koti.

Asunto on muutenkin valmiin oloinen, eikä mitään sen suurempia hankintoja uuvu. Keittiönpöytä ei ole kaikkein mieluisin, mutta saa kelvata kunnes lapsi kasvaa, eikä uhmissaan hakkaa lusikalla kanteen. Sängynpeitto kaipaisi kanssa päivitystä, sillä nykyinen on sellainen sähköinen pölynkerääjä, ettei mikään auta. Mutta hei, silti tämä on koti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti