19.7.15

Pikkujätkän oma keittiö


Uusia leluja. Tuntuu, että lastenhuone on täynnä tavaraa, vaikkei osteta itse oikeastaan koskaan leluja pikkujätkälle. Okei, syksyllä rahtasin kotiin työntökärryn ja jouluksi hankin Brion rakennuspalikat ja joitakin kirjoja on tullut ostettua erityisesti kirppikseltä, mutta siinä kaikki. Ainiin ja onhan se Fisher Pricen koirapiano, josta on ollut iloa jo vuoden. Mistä kaikki lelut ovat sitten peräisin? Suurin osa on kiertolaisia, jotka ovat säilyneet joko meikäläisen omilta lapsuusajoilta ja jokunen on pojan serkkujen vanhoja. Toki tätä on lahjottukin muun muassa autoilla, niin pienillä kuin potkuteltavalla Volkkarillakin.

Viime aikoina on kuitenkin tuntunut, ettei vanhat lelut jaksa kiinnostaa ja jotain uutta olisi saatava. En tiedä kumpaa tympii enemmän ainaiset Duplo- ja junanrataleikit, mua vai poikaa. Eilen sitten päädyttiin leluosastolle punnitsemaan sopivia vaihtoehtoja. Mulla oli vahva visio leikkikeittiöstä ja -astioista, sillä jätkä on ollut pidemmän aikaa aikamoinen ruuanlaittaja ja istuu aina lattialla kulhojen ja vispilän kanssa kun itse kokkaan tai leivon. Myös neuvola- ja kyläreissuilla toinen on ollut innoissaan kaiken maailman keittiöhärveleistä. Toinen vaihtoehto oli parkkitalo, mutta poju ei ainakaan vielä ole erityisesti automiehiä, joten keittiö voitti 6-0.

Päädyttiin Brion hellaan sen ulkomuodon ja koon perusteella. Mikään muovihässäkkä ei liiemmin houkutellut, vaan haluttiin vaihtoehto, joka sopii lastenhuoneeseen ja kämppään muutenkin. Tai siis mä halusin. Miestä kiinnosti lähinnä hinta, jonka vuoksi vaihtoehto miellytti molempia. Astioiksi valittiin Plaston setti laajuutensa ja niin ikään edullisuutensa vuoksi. Enempi on parempi, vaikka nyt saakin etsiä puuttuvia haarukoita pitkin asuntoa. No, onpahan valinnanvaraa vaikka pari hukkuisikin! Pikkukokki on ainakin tyytyväinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti