16.8.15

Kohti luonnollisuutta... ja vähän yli


Olen kriiseillyt hiusteni kanssa koko kesän. Tai no oikeastaan puolet elämästä. Blondi, violetti, pinkki, vaaleanpunainen ja niin edelleen. Viime kuukausina olen ollut oikea kameleontti. Matkalle on mahtunut turhautumista, sitkeästi vaalentumatta jäänyttä juurikasvua, äkkiä tukasta haalistunutta suoraväriä, epätasaisuutta, shorkkivärijälkiä vaaleassa tyynyliinassa, pinkkejä hikipisaroita. Toisinaan olen vannonut itselleni, että haluan pitää tukan räväkkänä, toisinaan miettinyt sen muuttamista neutraalimmaksi, mutta unohtanut idean. Onneksi suurin osa kesän hiusleikeistä on käyty sävyttävillä hoitoaineilla, joten värin vaihtuessa pahimmilta myrkyiltä on kuitenkin vältytty. Silti voisi ehkä rauhoittua... Mikään ei vaan iske alkuhuuman laannuttua.

Syksyn myötä, kuten monena aikaisempanakin vuonna hiukseni yleensä tummuvat. Niin kävi nytkin, vaikka ilmat eivät niin syksyiset vielä olekaan. Eräänlainen identiteettikriisi pukkaa taas pintaan mikä saa myös vaatekaapin vapisemaan peloissaan (palataan tähän vähän myöhemmin). Haluan vähän uudistua ja muuttua, jättää kesän kokeilut taakse ja valmistautua kaikin puolin tulevaan syksyyn.

Blondi oli ihana, mutta juurikasvu ei, oma väri kun on tummunut lapsuudesta jonkin verran. Shokkivärit olivat kivoja, mutta jatkuva kunnossapito ei. Huh. Onneksi purkkeja saa kaupasta. Tällä kertaa turvauduin Schwarzkophin (sanahirviö, menikö oikein) Keratin Color -sarjan sävyyn 4.6 eli suklaanruskeaan. Tummaksi veti, mutta eiköhän tämä tästä asetu luonnollisemmaksi. Aika jees silti. Huomenna kun vielä pääsee surauttamaan sivukaljut ja takaosan päästä niin hiukset on taas kuosissa ja ylipitkä takatukkakin poissa.

Sinne se viikonloppu taas hurahti. Hyvää alkavaa viikkoa tyypit.

4 kommenttia: