4.8.15

Mitä meidän syksy tuo tullessaan?


Myöhäiset illat on jo suht pimeitä. Keittiö ja olkkari tarvitsisivat viimein puuttuvat kattolamput, alkaa nimittäin olla aika hankalaa tuo kulkeminen iltasella. Syksy hiipii huonon kesän jälkeen hitaasti piilostaan, vaikka aurinko näyttäytyykin vielä. Mutta miten meidän elämä muuttuu pimenevien iltojen myötä?

Ei paljon mitenkään, mutta vähän kuitenkin. Meikäläisestä tulee taas opiskelija. Elokuun lopusta eteenpäin mun pitäisi olla Lahden kansanopiston valokuvauslinjan kakkosvuosilainen. Ykkösvuosi tuli käytyä 2012-13 ja pienen tauon jälkeen on ihan mukava palata koulun listoille. Tuleva vuosi ei ole mitä tahansa opiskelua, vaan kaikki lähtee musta itsestäni. Ekana päivänä istun samassa tilassa kuin muutkin, mutta myöhemmin mun päivät eivät täyty aamusta iltapäivään koulupäivistä, vaan omaehtoisemmasta tekemisestä, kuvausprojekteista ja siitä mitä itse koen tärkeäksi valokuvauksen saralla ja missä itse koen olevan kehitettävää. Aika hienoa.

Miksi sitten kannattaa olla opinahjon listoilla, etenkin kun se vielä maksaa? Suurimpia etuja on tilojen käyttö (erityisesti studio) sekä palautteen saaminen omasta tekemisestä. Kun keväällä kokosin esivalintatehtäviä ammattikorkeisiin olin vähän pihalla, vaikka juttelinkin alaa opiskelevan kaverin kanssa. Nyt tulevana kouluvuonna tulen kuitenkin saamaan kommentteja ja mahdollisesti kehitysehdotuksia, jotka valmentavat mua eteenpäin alalla, joka on täynnä valokuvaajia ja "valokuvaajia". Lisäksi tulen näkemään muiden kuvia, toivottavasti tutustun ihmisiin ja olen osa jotakin, en vain kotiäiti, jos tiedätte mistä puhun? Olen opiskelija ja osa ryhmää, jolla on suuremoi merkitys on arvaisikaan. Samaan kuukausihintaan kuuluu toki myös ruoka ja päiväkahvi joka arkipäivä, haha.

Muiden blogien ja Instagramin täyttyessä ekoista tarhapäivistä olen salaa tyytyväinen, ettei vielä ole meidän aika. Me saadaan toistaiseksi nauttia rauhallisista aamuista, päikkärilevoista ja iltapäivän lukuhetkistä. Toisaalta mun täytyisi saada jonkunlaista draivia oman tekemisen suhteen mihin tuo haasteensa se, että pikkujätkä on pääasiassa kotona. Toistaiseksi hommat täytyy ajoittaa viikonlopuille tai turvautua isovanhempien apuun, mutta aion myös tehdä juttuja, joissa pikkumies voi olla läsnä.

Mitä mä odotan syksyltä? Jonkunlaista piilosta pomppaavaa itsekuria ja sitä, että saisin jotain uutta valokuvauksen suhteen aikaan. Jossittelun loppumista ja enemmän jaksamista. Asiakaskeikkoja, inspiraatiota ja itseluottamusta. Omien taitojen kasvamista. Mieli on odottavainen ja avoin. Tästä tää lähtee!

Mukaan mahtuu myös muskaria, toivottavasti kivoja leikki- ja puistotreffejä sekä sitä arkista lapsiperhe-elämää. Ja varmasti rutkasti bloggaamista.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivalle sun syksyn suunnitelmat! :) Olen aina pitänyt syksystä, sillä ilmassa on aina tietynlainen uutuuden ja jännityksen tunne, oli kyse sitten koulusta tai lomien jälkeen töihin paluusta. Omat syyssuunnitelmani ovat puolestaan täysin avoimet, sillä olen vasta siirtynyt yliopistosta työelämään, enkä oikein tiedä, mitä syksyltä odottaa. Mutta jotain jännää se tulee varmasti olemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Jep, tiedän mistä puhut! Nuorempana erityisesti fiilis oli samalla haikea, mutta toisaalta positiivisen jännittynyt :D Tsemppiä työelämään siirtymiseen!

      Poista
  2. Moi! Sinulle on haaste blogissani :) Syksyn muutokset kuulostavat mielenkiintoisilta, tsemppiä niihin!
    http://missaonnion.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! olen tuon tehnyt paristi aiemminkin, mutta varmasti jossain muodossa vastaan kysymyksiin :)

      Poista