22.8.15

Pari vuotta paketissa

Olen pitänyt blogia jo monta vuotta. Alussa oltiin salamyhkäisen anonyymeja, loppuraskaudessa annettiin kasvojen näkyä muutamia kertoja ja pojan synnyttyä alkoi homma toimia melkeinpä tällä mallilla, joskin lapsiaiheet on hieman ehkä vähentyneet. Tiedän, että jotkut ovat kulkeneet messissä pitkään, mutta monet ovat uudempia tuttavuuksia, jotka ovat hypänneet matkaan myöhemmin tai eksyivät blogiini vasta nyt ekaa kertaa. Siispä ajattelin koota elämän käännekohdat yhteen postaukseen ja linkata sen tuonne vasempaan laitaan, jotta pääsisitte vähän mukaan tähän meidän elämään ja sen käänteisiin. Toki aiemmissa postauksissa on tullut sivuttua eri tapahtumia, mutta tässä ne tulee yhdessä tiivistetyssä paketissa.


2011-2012: 
Voisiko sanoa, että aikuistumisen vuodet. Omilleen muutto, eka kunnon parisuhde, syntymäkaupungista pois muutto, lakin saaminen, keskenmennyt raskaus, valokuvausopintojen aloittaminen kansanopistossa, rakastuminen kaveriin/ryhmäläiseen (josta tulikin jotenkin salakavalasti lapseni isä), ero, uusi suhde... Hullut (mutta hienot) pari vuotta ylä- ja alamäkineen. Lienee kliseistä sanoa, että aikamoista itsensä etsimistä ja psyykeen testaamista mahtui tohon aikaan. Kadunko mitään? En. Kaiken kaikkiaan olen saanut kohdata monenlaisia juttuja, tavannut huikeita ihmisiä ja kerännyt elämänkokemusta niin hyvässä kuin pahassakin.


Maaliskuu 2013:
Yhteenmuutto pitkäletin kanssa kun seurustelua oli takana muutama kuukausi. Taloudellinen puoli kuitenkin toimi kannustimena ja oltiinpa me oikeastaan siihenkin asti asuttu meikäläisen yksiössä ja sitä ennen hetki miehen asuntolahuoneessa, joka vasta olikin jännää aikaa.


Kevät 2013:
Maaliskuussa annettiin vauvalle lupa tulla ja heti tärppäsi. Epäuskoinen fiilis ja keskenmenon pelkoa mahtui koko loppukevääseen ja kesään. Meikäläinen oli niin väsynyt ja jonkin verran pahoinvoiva, että aurinkoiset kevätpäivät menivät aika lailla ohi. Vuoden kansanopistokoulutus läheni loppuaan ja meikäläinen yritti miettiä mille alalle lähteä. Hain ja pääsin opiskelemaan lastenohjaajaksi.


Kesäkuu 2013:
13.6.13 haettiin sormukset. Sormukset, joista puuttuu vieläkin kaiverrukset. No, oma ei lähde kyllä sormesta pois millään, joten päivämäärä ja nimikirjaimet saavat ainakin toistaiseksi puuttua.


Elokuu 2013:
Meikäläinen suuntasi lastenohjaajaopintojen pariin muutamaksi kuukaudeksi. Ihana koulu ja hyviä tyyppejä ryhmällinen. Vähän on ikävä, mutta onneksi törmäillään silloin tällöin!


Loppuvuosi 2013: 
Muutettiin Lahdesta Kouvolaan. Jäin sairaslomalle supistusten takia ja siitä äitiyslomalle. Vietettiin miehen kanssa ensimmäistä vuosipäivää ja odotettiin kuumeisesti milloin pieni syntyy. LA oli 27.12.13, mutta seuraavan vuoden puolelle meni.


Tammikuu 2014:
Meistä tuli pienen pojan vanhemmat alun hankaluuksien ja sairaalajakson jälkeen. Vaikka diagnoosiksi tulikin syntymäasfyksia selvittiin onneksi säikähdyksellä, sillä pikkujätkä on aika mahtava tapaus. Täytin lisäksi 21 vuotta.



Helmi-Maaliskuu 2014:
Poika sai nimen. Vauva-arki sujui, mutta miehen työt Lahdessa loppuivat ja tämä siirtyi Helsinkiin. Oltiin pojan kanssa viisi päivää viikossa kaksin, mikä oli kaikkea muuta kuin unelmaa. Onneksi oli helppo vauva ja omat vanhemmat sekä uusia kavereita lähellä!


Kesä-syksy 2014:
Reissattiin Iihin isopappalaan ja elettiin tavallista elämää. Oltiin oltu vuosi kihloissa. Elokuussa palasin osapäiväisenä koulunpenkille, kun seinät alkoivat kaatua päälle ja yksinäisyys painoi. Auttoi kummasti, vaikka tunsinkin syyllisyyttä jättäessäni pienen mummon hoiviin.


Lokakuu 2014: 
Muutettiin takaisin Lahteen. Jäin täysin kotiin ja iloittiin siitä, että nähtiin (ja nähdään) isiä joka päivä, vaikka työt ovat edelleen pääkaupunkiseudulla. Poika otti muuton raskaasti ja oli itkuisempi. Lisäksi mukaan mahtui hammasrumba ja flunssia sekä niiden kautta levottomia öitä, jotka saivat välillä mielen matalaksi.

idkuva

Marraskuu 2014:
Meillä tuli miehen kanssa kaksi vuotta täyteen.


Tammikuu 2015:
Poika täytti vuoden ja meikäläisen hakurumba ammattikorkeisiin alkoi ennakkotehtävien teolla. Ikää tuli 22 vuotta mittariin.


Kevät-alkukesä 2015:
Pitkiä pääsykokeita kaksin kappalein niin Lahdessa kuin Turussa. Arkea ja kesän odottelua. Mies oli joitakin viikkoja kotona ja saatiin nauttia perheajasta.


Heinäkuu 2015: 
Ei koulupaikkaa. Ketutusta ja tulevasta kriiseilyä. Onneksi kaikki järjestyi.


Elokuu 2015:
Täällä sitä ollaan. Ensi maanantaina alkaa syyslukukausi kansanopistossa tokavuosilaisena valokuvauksen opiskelijana, pääasiassa mennään vielä kotiäitilinjalla. Olen onnellisempi kuin aikoihin ja odotan vaan innolla mitä tuleman pitää.

2 kommenttia: