5.9.15

Miksi julkaisen lapseni kuvia netissä?


Ikuisuusaihe. Onko oikein julkaista lapsen kuvia somessa? Tuota kysymystä olen itsekin miettinyt. Alussa olin ehdottomasti koko hommaa vastaan. Päätin, ettei ainuttakaan kasvokuvaa tule leviämään julkisesti. Meni viikko ja pyörsin mielipiteeni, sillä tuo uusi pikkuihminen oli niin täydellinen, että halusin jakaa onneni kaikkien kanssa - ja mitenkäs muuten kuin kuvilla.

Miksi julkaisen lapseni kuvia netissä? Siksi että kuva ei ole koko totuus, vaan sen pienen, ohikiitävän hetken tuote. Samaan aikaan kun kuva taltioi todellisen tapahtuman, se jättää paljon kertomatta, joskus jopa valehtelee päin naamaa. Kuvittelemme pystyvämme lukemaan kuvien viestit ja tarkoitusperät, mutta todellisuudessa heijastamme vain omaa päänsisäistä maailmaamme. Kuva on vain ja ainoastaan kuva. Se ei kerro lapsestani mitään sellaista, mitä ei voisi muutenkin nähdä vaikka kauppareissulla. Tai no kuvassa lapsi ei sentään juokse käytävää pitkin huutaen "Kaakuuun!" tai mätä sulatejuustoa vastoin kieltoja kärryyn...

Haluan pitää lapseni fyysisesti turvassa. Koen, ettei tyyli jolla lastani kuvaan anna kellekään yhtään enemmän oikeutta haukkua tai arvostella tätä kuin näkiessään ipanan kadulla. Haluan hieman naiivisti luottaa ihmisiin ja heidän omaan arviointikykyynsä toiminnassaan. Jokainen saa omata mielipiteen kuin mielipiteen, kunhan ilmaisee sen korrektisti ja muita ihmisiä kunnioittaen - myös kun kyse on omasta lapsestani.

Kun haluaa isona valokuvaajaksi tajuaa toisaalta kuvien voimakkuuden, mutta samaan aikaan ei voi olla niitä vastaan. Voimakkaista kuvista puhuessa on pakko mainita hukkunut pakolaispoika, jolta kukaan ei liene välttynyt. Tunnen itseni tunteettomaksi sosiopaatiksi sanoessani, etten aivan tajua kuvasta noussutta hälyä - eikö jokainen tiedosta, että lapsia kuolee koko ajan sodan, nälänhädän ja tautien vaikutuksesta samaan aikaan kun meillä on täällä kaikki hyvin? Entä ne kaikki rankemmat otokset? Ja toisaalta mediakriittisenä halusin tietää juurikin totuuden tuon hetken taustalla, sillä kuva on vain kuva.

Ihanaa, että muutama vahva otos on herättänyt auttamishalun näinkin voimakkaasti, sitä ei voi kukaan kieltää. Jokaisen pitäisi yrittää jelpata heikko-osaisimpia, myös meidän. Samaan aikaan voimme kuitenkin kysyä onko tuon kyseisen lapsen kannalta oikein, että hänestä tehtiin esimerkki kysymättä lupaa? Entä pitäisikö jokaisen muunkin lapsen saada itse päättää julkaistaanko tästä kuvia vai ei? Vai ratkaiseeko tarkoitusperä - onko siis oikein julkaista kuva kuolleesta lapsesta, jotta ihmiskunta saa tietoonsa tapahtuvan vääryyden, mutta muuten lasten kuvien ilmoille päästäminen ilman heidän lupaansa on automaattisesti väärin?

Jos nyt puhutaan ihan vain meidän perheestä, niin yksinkertainen fakta on, että rakastan valokuvaamista, ollaan molemmat miehen kanssa opiskeltu alaa ja kuvat ovat meidän arkipäivää. Emme osaa kumpikaan pelätä mitä voisikaan tapahtua, vaikka tiedostamme riskit julkisessa levittämisessä. Jokaisen tulisi tietää kuinka toisten kuvien kanssa toimitaan ja mitä niille tai niillä ei saa tehdä. Näin ei valitettavasti ole. Olipa kyseessä kuvat lapsista, omat taideprojektit tai muut tuotokset tulisi ihmisen nettiaikana voida luottaa tekijänoikeuksiinsa ja siihen, ettei kukaan yritä viedä kunniaa tai pahimmassa tapauksessa koko identiteettiä. Ihminen on kiero eläin ja valitettavasti se toisten kunnioittaminen unohtuu aina aika ajoin.

Siispä... Mä en näe mitään ongelmaa lasten kuvien julkaisemisessa kunhan se tehdään hyvällä maulla. Ongelmaksi saattavat nousta toiset ihmiset ja heidän ajattelemattomuutensa, mutta kaikessa mitä teemme on riskinsä. Kunnioitetaan muiden omaisuutta, niin kellään ei ole mitään hätää. Toki voi olla, että myöhemmin mieleni muuttuu. Kuva on silti vain kuva.

2 kommenttia:

  1. Hei, onpa kaunis lapsi <3 Ja ajatukset lasten kuvien julkaisemisesta on aika lailla samat kuin itselläni. :)

    VastaaPoista