4.10.15

Jos saisin toisen mahdollisuuden


On yleisesti tiedossa, että mulla on vauvakuume. Mitä sitä suotta peittelemään, sen verran vahvana toisen lapsen kaipuu on. Ei ole myöskään salaisuus, että Pitkäletti ei ainakaan toistaiseksi lämpene ajatukselle, mikä tietysti ketuttaa. Tänään lähdin päikkäriaikaan rataslenkille saadakseni lapsen ajoissa unille (ja jopa onnistuin) ja samalla tuli pyöriteltyä ajatuksia liittyen toiseen lapseen, mietittyä miksi haluaisin olla raskaana sekä ennen kaikkea sitä mitä tekisin toisin, jos näin onnellisesti pääsisi joskus käymään. Tiedän, että koko homman ajattelu tälläisessä tilanteessa, kun toinen ei lasta halua, on täysin turhaa, mutta silti... Ei vaan voi olla ajattelematta! Mystinen on naisen mieli.

Toisen lapsen kohdalla...

- yrittäisin olla stressaamatta kaikesta. Hormonihuuruissa pieniinkin juttuihin oli välillä vaikea suhtautua rennosti.
- pyrkisin nauttimaan raskaudesta vähintään yhtä paljon kun ekalla kerralla. Mukaan mahtui huonojakin aikoja, mutta pääasiassa olin elämäni kunnossa ennakoivista supistuksista huolimatta ja rakastin möyrivää jättivatsaa ja naisellisia muotoja, joita ei normaalisti ole.
- koittaisin ottaa vauva-ajasta kaiken irti. Ne ensimmäiset kuukaudet menevät ihan aikuisten oikeasti hujauksessa.
- pitäisin lasta enemmän sylissä. Nelikuisena ryömimään lähtenyt Pikkujätkä ei liiemmin nalkissa viihtynyt...
- toivoisin saavani tämän rinnalle synnytyksen jälkeen. Suoraan sanoen pelottaa, että mikäli meille joskus toinen lapsi suodaan joudutaan kokemaan samanlainen shokki, kun ulos tuleekin sininen, itkemätön ja hengittämätön käärö, joka viedään pois ennen kuin ehdin tajuta mitään.
- tekisin enemmän töitä onnistuneen imetyksen eteen.
- haluaisin jakaa arjen täysin Pitkäletin kanssa. Pojan ollessa 3kk mies siirtyi töihin toiselle paikkakunnalle ollen viikot kokonaan poissa. Toisaalta tämä järjestely saattoi olla tuolloin parisuhteen pelastus, kun vältti väsyneenä riidat, mutta toisaalta tuntuu, että jäätiin jostain paitsi, vaikka kaikki menikin hyvin.
- tietäisin jossain määrin mitä luvassa on ja olisin (ainakin vähän) valmiimpi.
- en hamstraisi tavaraa ennakkoon. Okei, hamstraisin, sillä shoppailu on sen verran mukavaa. Ja olisihan se ihana kirppiskierroksilla bongailla pikkuvaatteita.

Tällä hetkellä koitan pistää polttavan kuumeen taka-alalle, keskittyä koulun mustavalkokurssin viimeisiin viikkoihin, valokuvaukseen ylipäätään, pojan nukkumistottumusten muuttamiseen meille ja tälle suotuisammaksi sekä tuleviin tapahtumiin. On hetkiä, jolloin kaikki on niin hyvin ja mallillaan kuin voi olla, sekä hetkiä, jolloin pienen pieni kaipuu kalvaa päätä ja toivoisin, että minäkin voisin ladata koneelle kuvia vauvakummusta ja miettiä miltä se oma pieni näyttääkään...

Ehkä vielä joskus. 

6 kommenttia:

  1. Tiedän kans hyvin, miten raastavaa se vauvan kaipuu voi olla. Itellä vauvakuume ollu sieltä yläasteikäsestä ja oon sun kans saman ikänen. :) valmistun amkista ens keväänä ja sitte muutama kuukausi töitä ja sit ehkäisy pois. Ei malta oottaa! :)

    VastaaPoista
  2. Voi minä niin tiedän tunteen. Olemme joutuneet terveydellisistä syistä luopumaan toistaiseksi haaveesta saada toinen lapsi. Haluaisin toisen lapsen toki itseänikin varten - raskausaika ja pyöreä masu oli ihana...ennen kaikkea haluaisin A:lle sisaruksen, leikkikaverin. Välillä toisen lapsen kaipuu on kovempaa ja välillä en voisi kuvitellakaan perhettämme toisenlaiseksi. Tsemppiä kaikille kuumeilijoille! :)

    VastaaPoista