20.10.15

Kameleontti


Muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen on hyvä ilmestyä punaisten hiusten kanssa takaisin. Tai oikeastaan oranssien. Instagram-seuraajat ovatkin todistaneet tukkaepisodia, mutta blogiin en viitsinyt välitilojen variaatiota tuoda, vaan odotin suosiolla inhimillisempää lopputulosta. Viime päivinä hiusten kanssa puljaamisella ei ole ollut mikään kiire, vaan olen koittanut rentoutua, pistää asioita tärkeysjärjestykseen ja saada jotain tolkkua tähän meidän arkeen ja tulevaisuuteen - ja tuntuu, että pää on taas selkeä. Ainakin hetken. Ja nyt on tukkakin taas kuosissa.

Pääpointti tässä postauksessa on kuitenkin hiukset, nuo värinpoiston ja pienen sähläyksen kautta muutoksen saaneet kutrit. Vai voiko puhua kutreista, kun suurin osa päästä on vedetty reilun puolen sentin mitalla? Tuli nimittäin viimein hankittua oma leikkurikin - ei siis kampaamokäyntejä vieläkään tiedossa, eikä enää tarvitse lainailla ajuria isä-ukolta 60 kilometrin päästä.

Anyway, taas ollaan punapäänä. Ei hullumpaa. Crestolin suoravärit ovatkin vanha tuttu, mutta Flame Orange -sävy ekaa kertaa kokeilussa. Erityisesti punaisten sävyjen ja esimerkiksi kiiltonsa sekä kestonsa puolesta voin todellakin suositella juuri näitä puteleita, sillä ikinä ei ole ollut valittamista ja tukan väriä on aina kehuttu, kun näillä on värjännyt. Tykkään.

Hiukset on taas mallillaan, mutta naamaa koristavat kunnon silmäpussit ja hormoninäpyt. Aina ei voi voittaa!

3 kommenttia: