6.10.15

Lokakuussa ei loikoilla


Jossain välissä alkusyksy ehti jo muuttua lokakuuksi. Tämä on kuukausi, jolloin pitäisi saattaa loppuun pimiökurssi, ainut koulujuttu koko vuonna, joka sisältää jonkin verran lähiopetusta ja vielä enemmän kemikaalin huuruista vedosten tekemistä. Vaikka puuha on kiinnostavaa ja olen innoissani, olen myös onnellinen kun kurssi on ohi, sillä käytännössä musta tulee valokuvausprojekteja tekevä kotiäiti ja pikkujätkän satunnainen hoidontarve paikataan isovanhemmilla ja viime hädässä nykyisen ryhmispaikan tilapäishoidolla. Meikäläinen sai ja saa vielä jokusen hetken maistaa miltä tuntuu elää rytmiä, joskin lepsua sellaista, kiiruhtaa bussille aamulla ja meikata silmänpaikkansa tiettyyn aikaan. En koskaan uskonut sanovani tätä, mutta kotona olo on ihan hemmetin ihanaa ja nyt sitä osaa taas arvostaa!

Lokakuuhun mahtuu opintojen lisäksi paljon muutakin ohjelmaa ja tuntuu, että ollaan liikkeellä melkein joka viikonloppu. Tässä välissä onkin ehtinyt olla vähän epäaktiivisempi kausi, mutta nyt tekee taas mieli kierrellä erilaisia tapahtumia ja monenlaista mukavaa onkin luvassa seuraavina viikkoina. 

Ensi viikonlopun ohjelmaksi valikoitui lounas veljeni luona, yhteinen reissu Helsinki Retro & Vintage + Design Expoon, jossa toinen veljeni pyörittää Romua & Romantiikkaa -kauppansa pistettä. Vierailtiin häppeningissä myös keväällä, jolloin mieleen jäi todella positiivinen fiilis koko tapahtumasta. Merikaapelihalli onkin juuri oikea mesta tuollaiselle hommalle! 

Päällimmäinen syy miksi Kaapelitehtaalle suuntaamme on kuitenkin Valokuvataiteen museon Pimiö-näyttely, johon olen haikaillut aina avajaisista lähtien. Viime lauantaina oltiin jo Helsingissä ja niin menossa, mutta anoppilan ruoka uuvutti ja sohva houkutti enemmän kuin itsensä sivistäminen. Josko nyt kolahtaisi ja josko saataisiin pikkujätkän enokin puolisoineen messiin myös kuvien ihmeelliseen maailmaan. Näyttelyvierailun ajankohta on oiva, sillä meikäläisen to do -listalla on aika monen filmin kehittäminen sekä vedoksen tekeminen, jotta oma kurssi saadaan päätökseen. 

Seuraavalla viikolla luvassa onkin messuvierailu äitini vahvistuksella, kun I love me starttaa Helsingin Messukeskuksessa. Ollaan oltu kyseisessä tapahtumassa ehkä turhankin monta kertaa ja monesti todettu, ettei enää mennä, mutta kappas. Meikäläisen messupassi sai mielen muuttumaan ja kun aikaa kerran on, niin miksei sitä käyttäisi. Siispä sinne. 

Kuun lopussa lähden hengähtämään Indiedaysin järkkäämään bloggaajapäivään, josta jäi keväältä myös hyvä mieli. Katsotaan josko jokunen muukin lumooja eksyisi myös saman katon alle ja pääsisin treffaamaan ja tutustumaan tyyppeihin muutenkin kuin Facebookin ja blogien kautta. Kieltämättä näiden rientojen jälkeen malttaa taas arjen keskellä hetken, ellei sähköpostiin ilmesty jotain jännää ja menemisen arvoista tai kutsu käy muuta kautta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti