25.10.15

Päättämätön nainen


Lapseni ei mene enää ensi viikon jälkeen hoitoon. Ei, vaikka paikka on ihana ja minä nautin opiskelusta. Kaikella on nimittäin toinenkin puoli. En ole vielä(kään) valmis luopumaan asemastani kotiäitinä. Yksi vaikuttava tekijä on myös raha - on taloudellisempaa olla kotona kotihoidontuella, kuin maksullisessa koulussa pelkän opintotuen voimin ja pulittaa vielä päälle hoitomaksuja yksityiselle. Toisaalta jälkimmäinen on vain loistava tekosyy, jolla voin pitää paikkani neljän seinän sisällä, sillä olen repinyt jostain suhteellisen hyvän puolison, joka raottaisi kyllä kukkaron nyörejä vastaisuudessakin. Siitä olen kiitollinen.

Toinen puoli meikäläisestä haluaa kovasti pyrkiä eteenpäin kohti uusia kokemuksia ja taitoja sekä olla muutakin kuin äiti, mutta toinen puoli tahtoo pitää kaiken ennallaan - ulkoilla aamupäivisin, kokata, leipoa ja herätä silloin kuin itkuhälyttimestä kuuluu kutsu. Viimeisten viikkojen aikana olen tajunnut, etten ole valmis olemaan poissa lapseni luota pitkiä päiviä sellaisen opiskelun takia, joka ehkä veisi mua eteenpäin, muttei tarjoa ammattitutkintoa. Vai olisinko valmis muunlaisenkaan vuoksi? En koskaan kuvitellut, että sisälläni voisi herätä niin ristiriitaisia tunteita, että päätyisin pyörtämään päätökseni.

Poika pärjää kyllä hoidossa erinomaisesti, mutta äidin mieltä kalvaa ahdistus ja mielipaha. Niin ja se rahakysymys. Jälkikäteen olen huokaissut helpotuksesta, etten saanut kevään yhteishaussa koulupaikkaa - nyt mulla on sentään mahdollisuus kokeilla, miettiä ja järkätä asioita uudella tavalla, vaikka kävinkin itseni kanssa kamppailun olenko luovuttaja suunnitelmia muuttaessani. No, ihan sama! Niin suurelta vaikuttava poikani on loppujen lopuksi vielä hyvin pieni. Miksi mulla on kiire ruuhkavuosiin (tai johonkin sinne päin), jos kerran olisi mahdollisuus vain olla läsnä? Ikää tulee, ammattia ei ole, mutta tarvitseeko sitä stressata ja mitä turha huolehtiminen edes auttaisi? Loppujen lopuksi omat haaveeni koskevat kaikkea muuta kuin opiskelua.

Päätösten teon jälkeen olo on helpottunut, vaikka inhoankin vastata opintoihin liittyviin kysymyksiin. Edelleen on hieman kysymysmerkki yritänkö saada pidettyä opiskelijastatuksen ja tehtyä koulujuttuja sen verran pojan kanssa kotona ollessa, ettei Kela ala perimään tukia takaisin ja opettaja huutelemaan perään vai luovunko hommasta kokonaan. Tällä hetkellä olen jälkimmäisen kannalla, mutta katsotaan. Annan itselleni miettimisaikaa.

Vuoden alussa alkaakin jo uusi hakurääkki lukuisine ennakkotehtävineen. Turku, Lahti, Helsinki... Ammattikorkeaa ja tällä kertaa ehkä amistakin. Nyt en edes tiedä mihin eniten haluan, eikä mun toisaalta tältä istumalta tarvitsekaan. Onneksi.

Kohta olen kotiäiti - taas. Ja tällä erää luultavasti ensi syksyyn asti. Mitään en kuitenkaan mene vannomaan, koska elämä saattaa heitellä. Onneksi.

8 kommenttia:

  1. Heh, meillä vähän vastakkaiset suunnitelmat siis. Raotan niistä omista suunnitelmista sitten hetken päästä omassa blogissa. ;)

    Ja hei, sä olet vielä niin nuori, ettei tosiaankaan ookaan mikään kiire, niinkun sanoitkin! :) Hyvin ehtii opiskella vaikka kymmenen eri ammattia, ja paljon muuta siinä ohessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mua alkoi kiinnostamaan! Laitat FB:ssä yv:llä ;)

      Poista
  2. Itselle kans tosi ajankohtainen aihe! Kaikki heitti häränpyllyä (mun päässä, maailma tuskin liikahti radaltaan) vaan, koska multa jäi kutsu pääsykokeisiin saamatta. Nyt en yhtään tiedä mitä haluaisin..

    Sun teksti oli jotenkin ihanalla tavalla lohduttava, ehkei tässä maailmassa ole kiire minnekään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin sun postauksen! Ei meillä ole kiirus mihinkään ;)

      Poista
  3. Heissan, olet rohkea kun uskallat tehdä päätöksiä ja toteuttaakin ne. Itse olin kotona kaiken mahdollisen hoitovapaa-ajan minkä silloin sai olla ja senkin jälkeen osa-aikaista kuuden tunnin työtä. Mistään en ole niin tyytyväinen näin vuosien jälkeen, kuin siitä, että se oli silloin rahallisesti mahdollista. Hyvä Hanna - sinä ehdit vielä toteututtaa monta haavetta - mutta lapset on pieniä vaan sen hetken <3

    VastaaPoista
  4. Upeeta, että teit valinnan joka rauhoittaa mielen ja tuntuu loppujen lopuksi enemmän oikealta :) Ehkä muutenkin voi olla hyvä rauhoittua ennen ensi kevään pääsykokeita, nekin taitaa olla aika raskaat. Eikö sunkin hakemalle linjalle oo viikon pääsykokeet ennakkotehtävien lisäksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Ammattikorkeista toiseen kouluun taisi olla 4 päivää ja toiseen viisi jos pääsee loppuun asti. Lisähaastetta tuo Turku, jossa poika ja mies olivat viimeksi mukana, koska en raaskinut jättää pientä niin pitkäksi aikaa... Iiks. Alkaa jo ensi kevät jännittää :D

      Poista