13.10.15

Valo joka jätti sut varjoihin


Randomia nettiselailua. Yht'äkkiä vastaan tulee rakkausrunot.fi ja mieleeni palaa muistoja, olenhan itsekin joskus julkaissut joitain tekstinpätkiä. Kyllä, meikäläinen kirjoitti ahkerasti runoja peräti kuuden vuoden ajan, mutta löydettyäni Pitkäletin ei enää tarvinnut purkaa tunnontuskia (teko)taiteellisille riveille, vaan kaikesta avauduttiin naamattomasti blogiin tai face-to-face läheisille. Harmi sinänsä, sillä muistan kuinka fiiliksissä sitä olikaan rustatessaan sanoja perä jälkeen. Ehkäpä runokärpänen puree vielä uudestaan. Selattuani sivustoa onnistuin löytämään oman profiilini sekä 70 pätkää, joista 10 on näkyvissä ilman kirjautumista. Kuka voi muistaa salasanan jota on käyttänyt viimeksi 2012?


"Säilyy avattuna 3-4 päivää"
Tämän piti kestää ikuisesti.

Silti sinä olet siellä,
minä täällä

Yht' äkkiä näin valon,
joka jätti sinut varjoihin

"Ravistettava ennen käyttöä"
Ravistelit minua ja nyt olen valmis toisen käytettäväksi

Mikään ei ole ikuista, 
mikään ei kestä loputtomasti, 
sillä kaikella on alkunsa ja loppunsa


Yllä olevan tekstin fiiliksiin olen palannut monesti viimeisten viikkojen aikana. Ei - mulla ja Pitkäletillä ei mene huonosti. Lähdin kuitenkin uudestaan samoille käytäville, jossa meidän tarina alkoi ja nostalgisena tyyppinä olen käynyt samat tunteet läpi kuin kolme vuotta sitten. Silloin meikäläinen aloitti koulun kihlasormus sormessa varmana tulevaisuudestaan, mutta päätyi rakastumaan toiseen mieheen ja heitti koko monen vuoden yhdessäolon tuosta noin kaatopaikalle. Hups. Olenko katunut? En tietenkään. Ilman hullua, nopeastikin tehtyä päätöstä mä en olisi tässä poikani äitinä ja mieheni vaimokkeena. 

Silti kaikkien tuolloin tapahtunutta eroa koskevien tunteiden käsittelyssä meni kauan. Syyllisyys, onni, epävarmuus, ilo, rakkaus... Jotenkin se koko soppa palautui mieleen, kun astui uudestaan samaiseen kouluun ja viimeistään siinä kohtaa kun kaivoi esille vuosien takaiset valokuvat, joiden kautta jokainen fiilis nousi taas tuoreena muistiin. Exän kasvot paperilla... Silti se on syy miksi rakastan kuvia - jokaiseen sitoutuu meikäläisen kohdalla vahva muistijälki ja tunnelataus. 


Sinä sanoit, 
etteivät meren aallot paiskaa minua nurin
Lupasit, 
etteivät auringon säteet kuivaa minun ruumistani
Väitit, 
ettei liukas maantie kaada minua

Silti olen tässä märkänä, kuivana, kaatuneena, kuolleena, tuhoutuneena, haavoittuneena, itsensä satuttaneena


Vasta jälkikäteen sitä onkaan tajunnut kuinka heikoilla nuori mieli on tuolloin ollut, vaikka onkin esittänyt vahvaa ja toisaalta ollutkin onnellinen kaikesta uudesta. Samaten tajuaa kuinka paljon onkaan aikuistunut vuosien saatossa, vaikka aika junnu sitä ollaan vieläkin. Kaikki se mikä on ulospäin saattanut näyttää normaalille nuoren ailahtelulle on ollut meikäläisen elämän kannalta mullistavaa ja käänteentekevää. Ilman niitä päätöksiä mä en istuisi nyt tässä.

Huomenna nähdään ihanaa kaveria juurikin noilta samoilta ajoilta. Jes! 

Kuvat ja runopätkät syksyltä 2012

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos. Mietin pitkään viittinkö julkaista mitään tälläistä, mutta tässä se on :D

      Poista