12.11.15

Jahkailija isolla J:llä


Kun kysytään miten äitiys on mua muuttanut ei mieleen juolahda yleensä mitään. Välillä kuitenkin huomaan kaikkein räikeimmän muutoksen - musta on tullut jossittelija ja jahkailija. Oli kyseessä sitten pikkujutut, kuten kotityöt tai esimerkiksi opiskelu. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi ja hommiin ryhtyminen on työn ja tuskan takana. Jossain määrin pelkään epäonnistumista, jossain määrin taas mm. väsymys tekee hallaa. Olen myös sitä tyyppiä, joka haluaa ryhtyä puuhaan heti jonkun älyväläyksen saadessaan ja mikäli tämä ei onnistu ei mistään tule mitään. Samaan aikaan olen kuitenkin jossain määrin impulsiivinen tyyppi, joka voisi muuttaa toiseen kaupunkiin tältä istumalta ja pistää tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi vaikka kahdesti tunnin sisään.

Suuri osa lauseistani alkavat sanoilla piti tai pitäisi. Piti siivota, en siivonnut. Piti mennä ajoissa nukkumaan, en mennyt. Pitäisi täyttää kaavakkeita, pitäisi suunnitella kuvauksia, pitäisi laittaa astianpesukone pyörimään, pitäisi miettiä, pitäisi mennä, pitäisi tehdä... Pienessä jossittelussa ja jahkailussa ei liene mitään vikaa, mutta jos mieltä alkaa jo painaa syyllisyys ja ahdistus asian tiimoilta, vaatii juttu lisäkäsittelyä.

"Jossittelu on turhaa asioissa, joiden lopputulos on sama joka tapauksessa." Onko sillä loppujen lopuksi niin väliä siivoanko huomenna vai tänään, kun kuitenkin kohta on taas sotkuista? Miksi töihin ryhtyminen on vaan niin vaikeaa? Miten ennen niin aikaansaavasta ja tehokkaasta (anteeksi omakehu) on voinut tulla näin saamaton? Eikö lapsenhoidon lisäksi oikeasti riitä energiaa, jaksamista ja aikaa muuta kuin jossitteluun? Ja tärkein kysymys - odotanko vain itseltäni liikaa?

Mikä tähän auttaisi? Vaikeinta lienee hommien aloittaminen. Aiemmin suosin listoja, jotka konkretisoivat tehtäviä asioita, mutta viime aikoina olen jahkaillut niidenkin kanssa. Haha. Listasta pystyy myös valkkamaan eniten aikaa vievät hommat tehtäväksi ensimmäisenä, jolloin esimerkiksi pienet, aivottomat kotityöt pystyy tekemään isompien juttujen jälkeen. Toisaalta vaikka hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pitäisi hommiin ryhtyä, eikä vain väsätä esim. kuvaussuunnitelmaa koskaan sitä toteuttamatta tai selailla reseptejä ikinä kokeilematta. Mitään ei tulisi jättää kesken ja tekemiset tulisi tehdä keskittyneesti viime metreille.

Tällekin päivälle olisi ollut tekemistä vaikka millä mitalla, mutta kaiken suunnitellun sijaan keskityin tälläiseen (klik) projektiin. No, sainpahan jotain aikaiseksi, vaikka kaikki onkin vielä kesken. Ja otinpahan taas sairaana olevan miehen vieressä kunnon päikkärit... Ehkäpä huomenna saan enemmän aikaiseksi.

Kuvat kesältä 2014.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Meinasin kirjoittaa, että jes, mutta pitäisi varmaan harmitella asiaa meidän molempien puolesta ;)

      Poista