27.11.15

Pienen pieni ostoterapia


Tämä viikko on ollut enemmän tai vähemmän vaikea. Ihan vaan siksi, että tätä äitiä on väsyttänyt ja pojan tahto tuntuu koko ajan poikkeavan yleisestä hyvästä. Eilen aamuna heräsin ekaa kertaa päälle viikkoon kokonaisen yön jäljiltä - en ollut edes havahtunut, kun Pitkäletti oli lähtenyt töihin. Fiilis oli suorastaan super, kun taustalla ei ollut parin tunnin valvomista keskellä yötä kiitos jälkikasvun, eikä myöskään nihkeää sängyssä pyörimistä ajatusten virratessa kaikessa siinä mitä olisi pitänyt tehdä, mutta mikä oli kuitenkin jäänyt kesken tai kokonaan aloittamatta.

Päätin heti noustuani, että tänään suunnataan kahden bussimatkan päässä sijaitsevaan kauppakeskukseen, vaikka liikkumiseen meneekin hyötyyn nähden kauan aikaa, eikä meiltä varsinaisesti puutu mitään. No, aikaahan meiltä löytyy ja pääsipä pikkumies testaamaan useampaa eri leikkipaikkaa, jotka kaikki olivat melkein autioita kyseiseen kellonaikaan. Pisteet muuten pojalle käyttäytymisestä - yhtä pientä en halua laittaa kenkiä jalkaan -kitinää lukuun ottamatta selvittiin ilman uhmaa. Molemmat oltiin visiittiin siis aika lailla tyytyväisiä ja vietettiin kiva aamupäivä. Enpä olisi alkuviikosta uskonut, että pääsen sanomaan näin. Hah.

Fakta on, että kun mitään ei tarvitse löytyy ostettavaa. Onneksi ihan kohtuu määrä. Meidän Muumi-fani sai keltaisen kollarin Lindexistä sekä alepaidan ja pipon Stadiumista. Oma kaappi täyttyi parilla uudella puserolla - eihän noita kuoseja voinut ohittaa! Nyt kun vielä löytäisi jostain istuvat, korkeavyötäröiset farkut kaveriksi...

Kieltämättä pieni ostoterapia teki ihan hyvää. Kohta pitääkin skarpata jouluhankintojen kanssa. Jes, meikäläinen kun on maailman huonoin lahjojen ostaja.

6 kommenttia: