26.11.15

Roihahdus


On helppoa hokea muille, että muistakaa puhua. Tein niin viimeksi tänään. Kertokaa puolisollenne miltä tuntuu, avautukaa, jakakaa huolet, vaikeudet ja niin edelleen, plaa plaa plaa. Toissailtana meikäläisen sanainen arkku kuitenkin roihahti. Hiillos oli kytenyt pitkään ja nyt oli aika päästää lieskat ilmoille. Huonosti nukutut yöt lisäsivät vielä palovoimaa tehden pienistäkin asioista elämää suurempia. Roihahduksen jälkeen helpotti välittömästi. Tuntui niin suunnattoman hyvältä saada kaikki mielen päältä pois. Ja jälkikäteen tuntuu, että roihahdus tuotti myös tulosta. Kaiken olisi kuitenkin voinut sanoa paremmin, hiljempaa, ilman raivoa, suuttumusta ja lopulta itkua. Kyse oli loppujen lopuksi mitättömästä asiasta. Miksi keskustelu parisuhteessa on niin vaikeaa?

Puhumattomuus tuhoaa. Väärinymmärrykset, huonosti tehdyt tulkinnat toisen käytöksestä, toisen puheen mieltäminen valittamiseksi, kritisoinniksi tai nalkuttamiseksi... Ongelmia on monia. Monesti tulkitsija heijastaa toisesta vain omia ajatuksiaan ja oletuksiaan. Meillä on takana kolme yhteisä vuotta. Alkuhuumassa juteltiin kaikesta ja oltiin läsnä toisillemme. Sittemmin on iskenyt arki. Arki, johon kuuluu se, ettei viikolla nähdä toisiamme montaakaan tuntia päivässä ja nekin menevät muun muassa kauppareissuilla, kotihommissa ja kaikessa mitä arkeen kuuluukaan. Sitten ollaankin jo vuoteessa, jossa uni painaa silmää. Keskustelua lykkää ja lykkää ja lopulta sanat vaan jäävät odottamaan ylikiehumista.

Muistan aina, kun mies totesi jollain neuvolakäynnillä parisuhdetta sivuttaessa, ettei meikäläinen osaa puhua. Tuolloin ilmaus nauratti, enkä meinannut tunnistaa itseäni, mutta totta se valitettavasti on. Muutaman illan takaisen roihahduksenkin jälkeen mun oli tartuttava puhelimeen ja kirjoitettava muistioon mitä ajattelin ennen kuin sain unen päästä kiinni. En osannut mitenkään muuten sanallistaa tunteitani - en, vaikka olin juuri puhunut suuni puhtaaksi. Ja sama tuntuu toistuvan elon keskellä yllättävän usein.

On niin helppoa tietää miten asiat kuuluisi hoitaa, mutta toimia silti tismalleen päinvastoin päivittäin. Ehkä mä jatkossa ilmaisen itseäni ainoastaan kirjeiden avulla... Niin tai näin, nyt olotila on aika zen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti