11.12.15

Joulukalenteri: Joulut ennen lasta


Lapsen myötä joulut ovat saaneet uuden merkityksen. Pikkujätkän fiilikset nimittäin tarttuvat aika tehokkaasti. Nykyään odottaa pakettien avaamista ihan vaan siksi, että pääsee näkemään toisen reaktiot ja joulunpyhiä sen takia, että mies on kotona, joskaan tänä vuonna ei liiemmin turhia vapaita tälle tule.

Lapsena joulu oli jännittävä ja kutkuttava tapahtuma, mutta vuosien myötä tunne hävisi. Muistan kuinka joskus kysyin äidiltä miksei joulut tunnu enää samalta kuin ennen ja vastaus oli, että olet kasvanut. Silloin harmitti. Joulu ei ollutkaan enää salamyhkäinen juhla, jolloin kaikki kokoontuivat saman katon alle, vaan itseään toistava tapahtuma, joka vietettiin vaan ydinperheen kesken. Myöhemmin mukaan tuli poikaystävät, eikä varsinaisia perinteitä enää ollut, ennen kuin muutama vuosi sitten alettiin viettämään aattoa kotosalla Pitkäletin kanssa.

Lapsen syntymän jälkeen jännittävä tunne on jossain määrin palannut - on joku, jolle hoilata joululauluja, jonka kanssa askarrella ja koristella, vaikka joskus meneekin tuollaisen vähän alle 2-vuotiaan kanssa aika mönkään ja toisinaan hermotkin saattavat olla kireällä kun herra Ite uhmaa. Se, minkä joskus koki itse haluaa nyt tarjota toiselle. Vaikka roolit ovat vaihtuneet, nousee se sisäinen lapsi mussa pintaan. Silti en sanoisi joulufiiliksen olevan vielä kovin korkealla, mutta stressittömyys ja eräänlainen ihan sama -asenne kaikkea hömpötystä kohtaan on hallussa, joten oikeilla jäljillä ollaan.

Viimeinen joulu ennen pojan syntymää oli mielenkiintoinen. Laskettu aika oli 27.12., eikä aattona ollut mitään merkkiä lapsen tulosta maailmaan. Meikäläinen keitti jättimahan kanssa suuren kattilallisen riisipuuroa vanhemmilleni ja veljelleni, jotka tulivat meille käymään. En unohda koskaan kuinka seisoin lieden edessä mahan ottaessa kiinni säätönappuloihin... Fiilis oli kaikin puolin hyvä, odottava ennen kaikkea. Vieraiden lähdettyä vain oleiltiin ja illalla saunottiin, syötiin itse tekemiäni laatikoita ja avattiin lahjat. Tuskinpa jaksoin tuolloin valvoa kymmentä pidempään. Outoa, että meitä on ollut joskus kaksi... Meno oli ainakin vähän rauhallisempaa kuin joka paikkaan laukkaavan pojan kanssa, eikä tarvinnut (saanut) jatkuvasti leikkiä Legoilla tai junanradalla.

Miten teidän joulunne ovat muuttuneet lapsuudesta tai lapsen saannin myötä? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti