16.1.16

Luminen lauantai


...ja kylmä! Meidän kannalta lämpötilalla ja lumisuudella ei tosin ollut hirveästi merkitystä, sillä Kaapelitehtaan pihalla tapahtunutta hankikahlaamista lukuun ottamatta vietettiin aikaa pitkälti sisällä. Kotoa lähtiessä päivittelin ulkona paukkuvaa pakkasta, mutta Helsingissä ilma oli sen sijaan sopivan mieto ja ulkona olisi voinut viettää enemmänkin aikaa.

Lähdettiin aamusta ajelemaan kohti pikkujätkän mummilaa ja valmista ruokapöytää. Niin paljon kuin kokkailusta pidänkin on jonkun muun tekemä ruoka aina jonkun muun tekemää, enkä siitä kieltäydy kovin kevein perustein. Suunnitelmissa oli viettää muutama tunti mummilassa herkutellen ja leikkien ennen päivän varsinaista käyntikohdetta.

Pimiö-näyttely Valokuvataiteen museossa. Paikka, jonne ollaan monesti oltu menossa ja yhtä monesti muutettu suunnitelmia. Meikäläisen opintoihin kuului syksyllä pimiökurssi ja jo sen aikana piti käväistä katsomassa näyttelyä, mutta parempi nyt myöhään kuin ei milloinkaan, kuvat kun on esillä enää hetken! Kiertelyyn toi lisäpointtia se, että tietää miten homma toimii ja pelaa, vaikka pääasiassa keskityinkin tarkastelemaan esillä olevia teoksia. Itse pimiötyöskentelystä voisin sanoa sen verran, että meikäläisen hätäiselle ja kärsimättömälle ihmistyypille pimeässä venailu ja kemikaaliseosten tekeminen oli kaikkea muuta kuin nautinto, plus kuinka kömpelöksi sitä tunsikaan itsensä kun yritti rullata filmiä kelalle! Mun oli tarkoitus mennä vielä kevään aikana virkistämään muistia ja kehittämään taitoja pimiön puolelle, mutta taidan jättää kemikaalit suosiolla vähemmälle lähitulevaisuudessa.

Valokuvataiteen museossa oli esillä myös Kaisa Rautaheimon Pojat-näyttely, jossa näytillä on 16 dokumentaarista kuvaa nuorista miehistä, joista jokainen etsii omaa paikkaansa yhteiskunnassa, kun koulut ovat jääneet kesken ja työ ei maistu. Pikkujätkä sylissä en kuvien taustatarinoihin pystynyt paikan päällä oikein tutustumaan mikä olisi tullut tarpeeseen, mutta enköhän mä iltalukemisena tsekkaa mukaan nappaamani brosyyrin. Meidän seuraava näyttelyvierailu onkin kotikulmilla Galleria Uudessa Kipinässä varmaankin ensi viikon aikana, ellei jo huomenna saada iskää innostumaan uudesta taidepläjäyksestä.

Tälläisiä lauantaipäiviä kelpuuttaisin arjen keskelle enemmänkin - ruokaa, aurinkoinen pakkaspäivä, mutakakkua, kiinnostavia kuvia ja Pitkäletti juoksemassa pojan perässä, että meikäläinen saa rauhassa keskittyä edes hetkeksi johonkin. Aika hyvä yhdistelmä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti