8.1.16

Tietyllä kaavalla vs. Väärässä järjestyksessä


Olisiko kaikki helpompaa, jos elämä menisi tietyllä kaavalla? Tai olisiko se jotenkin parempaa? Peruskoulusta lukioon tai ammattilliseen, sieltä jatko-opintoihin tai töihin. Eläisi sinkkuluukussa, bilettäisi, deittailisi, matkustelisi, ravitsisi kehonsa nuudeleilla, panostaisi täysillä itseensä. Meikkaisi, laittautuisi, näyttäisi aina nätiltä. Vaihtaisi poikaystävää, tapaisi kavereita rauhallisilla lounailla, lukisi tentteihin, kiirehtisi töihin - tekisi kaiken tietyllä kaavalla.

Kuvittelin aina kuuluvani edellä mainittuun kastiin, joka tekee hommat ns. "oikeassa järjestyksessä". Luulin olevani tyyppi, joka valkolakin saatuaan keskittyy opintoihin, hankkii kunnon ammatin ja elää vain itseään varten nauttien vapaudesta. Hah. Pieleen meni. Iski vauvakuume ja tuli mietittyä omia arvoja, haaveita ja kutsumuksia ja löydettyä viereen ihminen, joka on samalla aaltopituudella ja antaa mun (ja tietysti meidän yhdessä) elää elämää siinä järjestyksessä kuin oikealta tuntuu, eikä siinä missä ehkä joidenkin mielestä pitäisi.

Monesti mietin olisiko kaikki helpompaa, jos olisi mennyt tietyn kaavan mukaan? Erityisesti kevään kouluhakujen lähestyessä homma on taas tapetilla. Mä olen kihlattu ja äiti, joka ei vieläkään tiedä satavarmasti miksi haluaa ja nekin koulut jotka kiinnostavat toden teolla ottavat sisään parisen prosenttia hakijoista kouluttaen ihmisiä, joiden tulevaisuus ja menestys työelämässä on kaikkea muuta kuin taattu. Lienee siis oikeutettua miettiä ihan kaikessa rauhassa, etenkin kun ne suurimmat haaveet tällä hetkellä liittyvät johonkin ihan muuhun kuin opiskeluun.

Toisaalta on turha enää tässä vaiheessa jossitella, sillä elämä on tässä tälläisenä ja hyvää onkin. Meikäläisen biletyskausi jäi todella lyhyeksi ja ankeaksi, mä tuskin tulen asumaan sinkkuyksiössä (ainakaan toivottavasti!) syömässä pelkkää makaronia, enkä ole etsimässä Tinder-seuraa. Omia samanikäisiä ystäviä seuratessa tulee joskus mietittyä olisiko musta edes vastaavanlaiseen toimintaan. Ei ainakaan tämän kaurapuurotodellisuuden keskellä tunnu sille!

Onneksi en ole yksin tässä veneessä, tekemässä kaikkea väärässä järjestyksessä, liian nuorena tai väärään aikaan väärässä paikassa. Kiitos blogien ja laajentuneen ystäväpiirin tiedän, että meitä on muitakin, jotka priorisoivat asiat samalla lailla. Muitakin, joiden mielestä perhe on ykköspaikalla, vaikka ikää on vasta päälle parikymmentä ja tutkinnot sekä omakotitalot velkavankeuksineen uupuvat, eikä häämekkokaan ole ollut päällä. Mä en kykene näkemään omaa arkeani erilaisena, sillä näin on juuri hyvä, vaikka joidenkin ikäisteni mielestä saatankin olla varhain mammautunut tylsimys, jonka elämänpiiri on pieni kuin heinäsirkalla.

Kuvissa vilkkuu muuten tällä kertaa pojan synttärilahjoja.

2 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu, että nykyisin on onneksi aiempaa sosiaalisesti hyväksytympää poiketa vanhoista kaavoista :) Osa kolmekymppisistä tutuistani saattaa vielä asua kimppakämpässä ja opiskella toista tutkintoa, ja osa juuri ja juuri parikymppisistä saattaa taas asustaa omakotitalossa perheineen. Elämä on aiempiin vuosikymmeniin verrattuna epävarmempaa, ja siksi kaavasta on välillä pakkokin poiketa. Tärkeintä on kai olla itselleen rehellinen :)

    VastaaPoista