24.3.16

(Merkki)vaate(kaan) ei ole koriste


Oho. Muutama päivä on vierähtänyt poissa blogimaailmasta. Meikäläinen on käyttänyt aikaansa muun muassa kouluhommiin (lähiopetusta ja iltaan sijoittunutta teatterikuvausta), sekä käynyt kiltisti nukkumaan ennen ysiä. Pakko sanoa, ettei ole ollut hirveästi asiaa jota jakaa blogin puolelle. Tää arki vaan on tätä perussettiä lähestyvine ennakkotehtävien palautuksineen sun muineen. Tosin ensi viikolle sekä huhtikuulle on aika reilusti menoa ja ohjelmaa. Pääsiäisen aika ja sen myötä miehen kotona oleminen ei sattunut yhtään huonoon saumaan olettaen, että saan jotain aikaiseksi.

Mutta hei, mennään hiljalleen asiaan! Kaivoin nimittäin tämän pelkän otsikon sisällään pitäneen tekstialoituksen luonnoksista. Taas puhutaan vaatteista, sillä mitään deep shit -matskua ei ainakaan tällä sekunnilla irtoa. Arkijuttuja lupaan toteuttaa ihan lähiaikoina, jotta näette etteivät nämä pelkät kuteet ole koko elämä - jostain syystä niistä on vaan viime aikoina riittänyt eniten juttua. Mutta joo...

Vaatteet ovat ehkä maailman huonoin sijoituskohde. Ei tarvita kuin yksi pieni tahra ja kymmenet eurot menevät hukkaan tuosta noin vaan. Vaikka olen viime aikoina tutustunut uusiin ystäviini tahrasuolaan ja sappisaippuaan, on meillä mennyt kuukauden aikana ainakin kolme paitaa pilalle. Jostain syystä Marimekon Tasaraita-pitkähihaiset imaisevat tomaatti- ja bataattitahrat sisäänsä kuin pesusieni veden. Rahallinen menetys oli onneksi pieni, sillä kaikki ovat kirppislöytöjä, mutta ketutus oli silti jonkinmoinen.

Totuus kuitenkin on, että vaatteet ovat käyttöä varten. Haluaisin olla mutsi, jota ei kiinnosta pätkääkään mikäli legginsseille tippuu tomaattia tai paidalle tulisi voikukkatahroja, mutta ihan aina en pysty siihen. Useimmiten tahra-alttiisiin tilanteiseen on onneksi apu - esimerkiksi ruokalappu tai sotkun ennakoiminen ja huonompien vaatteiden valitseminen. Kunnon sotkujen synnyttyä pyrin aina nappaamaan kuteet sappisaippuakäsittelyyn mahdollisimman nopeasti ehkäistäkseni tuhon pysyvyyden.

Vaatevalinnat eivät kuitenkaan saa rajoittaa lapsen touhuja. Vaikka meillä saatetaan laittaa kauppareissuille ns. paremmat vaatteet voi lapsi pomppia lätäköissä - sitten ne kuteet vaan vaihdetaan kuiviin ja pestään. Silti joskus jään kiinni pojan varoittelusta esimerkiksi loskakelillä - vika ei todellakaan ole lapsen, joka haluaisi heitellä extra märkää likaista lunta, vaan äidin joka päätti pukea tämän ylle asun pelkän ulkonäön, eikä käyttöominaisuuksien mukaan, vaikka teoriassa ulkoilu rajoittuukin pelkkään autolle kävelyyn.

Oli kyseessä sitten uutena ostettu merkkivaate tai kirppikseltä haettu hennespaita koitan pysyä rentona. Tahrat, myös sellaiset jotka eivät lähde pois, kuuluvat elämään. Mikäli joku menee oikeasti pilalle saa se uuden elämän äitini ompelukoneen kautta tai päätyy esimerkiksi matonkuteeksi ja sitten ostetaan uusia mikäli tarve on. Helppoa.

Kesän hiekkalaatikkokauden lähestyessä olen kuitenkin varmistanut, että kaapista löytyy riittävästi tummia värejä sekä esimerkiksi lahjaksi saatuja tai käytettynä ostettuja kollareita, joiden pilalle meneminen ei aikuisten oikeasti haittaa (niin kivoja kuin vaaleat värit ovatkin). Vaatteet eivät ole koristeita, eivätkä lapset paikallaan seisovia mallinukkeja, joiden käytössä kaikki pysyy aina uudenveroisena. Vaikka meidän muksun kohdalla pilalle menneiden kuteiden määrä on jäänyt muutamiin, koitan henkisesti varautua siihen, että tulevaisuudessa tilanne on jotain ihan muuta - ja se on ihan fine.

Kuvien aikana vallinnut oikea kevät saisi palata äkkiä!

1 kommentti:

  1. Hei, auringon valo vie bataatti- ja tomaattitahrat! Siis ihan täydellisesti häipyvät.

    VastaaPoista