6.3.16

Pojatkin lukee (Taapero Edition)


#pojatkinlukee. Taas uusi somekampanja ja hei, totta kai mun on pakko tarttua tähän. Kampanjan ideana on edistää poikien ja nuorten miesten lukuharrastusta, joka tilastojen mukaan näyttäisi olevan laskussa. (En nyt tartu siihen, että tässä keskitytään pelkkiin poikiin, ehkä joku tyttökin innostuu tämän myötä tarttumaan kirjaan. Haha.) Meikäläisen postaus tulee olemaan nyt totaalinen "taapero edition", sillä se on ainut kosketuspinta, mikä mulla on poikien lukemiseen liittyen.

Olin itse ennen oikea lukutoukka. Omalla kohdalla kirjoittaminen ja valokuvaaminen on vienyt voiton ja viime aikoina ainoat avaamani kirjat ovat olleet kuvapainotteisia valokuvakirjoja Leena Sarasteen Valokuva, muisto - viesti - taide -teosta lukuun ottamatta, joka pitää sisällään myös enemmän tekstiä. Koin ja koen tarvetta tutustuttaa oman jälkikasvuni kirjoihin heti kun se oli mahdollista. En muista milloin pikkujätkä näki ensimmäisen kirjansa, mutta ekat yhden lauseen Muumit oli hankittu jo reilusti ennen raskauden puoliväliä ja Tammen kultaisten kirjojen juhlateos oli itse asiassa hyllyssä jo vuosia aiemmin... Nykyään meiltä löytyy laaja valikoima eritasoisia ja erilaisia opuksia aiheesta kuin aiheesta, joista suurin osa on kirpputorilta, mun vanhoja tai lahjaksi saatu. Toisinaan selaillaan kuvakirjoja, toisinaan syvennytään pidempiin tarinoihin.

Okei, parivuotias ei vielä tietenkään kykene itse lukemaan, joten vanhemman tai muun lukutaitoisen rooli on avainasemassa. Meillä mies ei ole kirjojen perään ja vastuu lukuhetkistä onkin aika lailla mun niskoilla. Eikä se haittaa yhtään, sillä meikäläisestä onkin melkeinpä parasta kun vilkas taapero rauhoittuu syliin tai kainaloon kuuntelemaan tarinaa ja tutkimaan kuvia. Joskus tämä malttaa kuunnella koko kirjan kerralla, joskus taas sivut kääntyvät sellaista vauhtia, ettei äiti yksinkertaisesti ehdi lukea kuin pari hassua sanaa. Pääasia kuitenkin on, että kirjat tulevat tutuksi ja niihin paneutumisesta tulee tapa. Kärsivällisyys ja maltti toivottavasti kehittyvät iän myötä, jolloin hetkistä tulee entistä antoisempia.

Pojan tämän hetken lemppareita ovat erilaiset autokirjat ja Muumit (kuten kaikissa muissakin muodoissa). Ehdoton suosikki taitaa olla Milläs nyt mennään?, jossa kaksi hiirtä kulkee erilaisilla kulkuneuvolla puistoon saadakseen jäätelöä. Myös Koneiden voimaa ja Mahtava kulkuneuvokirja kaivetaan esiin ihan joka päivä. Mun omia lemppareita ovat pienet parin euron Muumi-kirjat, erityisesti runomittaan kirjoitettu Muumien numeroleikit ja ihana Viesti Nuuskamuikkuselta, joissa fyysisestä koosta huolimatta on tarpeeksi tekstiä, sisältöä ja ihanat kuvat.

Toivon, että lukuinnostusta saadaan ylläpidettyä myös kasvun myötä niin, että tulevaisuudessa pikkujätkälle tulisi luonnolliseksi tavaksi viettää aikaa kirjojen parissa. Ja meikäläisenkin pitäisi yrittää päättää pari kesken olevaa teosta asap, eikä uskotella, ettei sopivaa tilaisuutta muka ole...

3 kommenttia:

  1. Moi! Löysin juuri blogisi, jään seuraamaan :)
    Meillä on lukemisen kanssa sama tilanne, mies ei ole niin innoissaan lukemisesta, mutta minä luen hyvin mielelläni. Kirjoja onkin meidän neidille jo kertynyt kovasti, vaikka hän on vasta puolivuotias.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Lastenkirjoja tuppaa kyllä kertymään helposti ja hyvä niin! :)

      Poista
  2. Hei Hanna. Hieno teksti. Samaa mieltä toki siinä, että myös tyttöjä tulisi rohkaista lukemaan. Pojat uhkaavat vain jäävän vielä jopa tyttöjenkin jalkoihin lukemisessa ja siksi kannan erityishuolta nuorista kundeista. Autokirjoja selaillaan omankin kummipojan kanssa :) T. Mikko / #pojatkinlukee

    VastaaPoista