25.3.16

Suvakki, joka ei halua enää avata suutaan


#Vanhemmatrasismiavastaan. Kuinka moni on törmännyt perhebloggaajien alulle laittamaan Vanhemmat rasismia vastaan -yhteisöön? Haluan sanoa, että kannatan ehdottomasti ryhmän toimintaa ja olen suvaitsevaisuuteni kanssa samoilla linjoilla - vanhemmat ovat avainasemassa siinä, etteivät rasistinen ajatusmaailma ja suppea maailmankuva ennakkoluuloineen siirry seuraavalle sukupolvelle. Keskustelu aiheen ympärillä on kuitenkin tulenarkaa. Niin tulenarkaa, että koen parhaaksi kertoa oman mielipiteeni ja keskittyä sitten tilanteen lieveilmiöön, joka on musta vähintään yhtä huolestuttavaa.

Siinä missä rasismi on vakava asia, on musta ainakin yhtä vakavaa se, että ihmiset jakautuvat radikaalisti kahtia (vaikka toki väliinkin mahtuu monenlaista tallaajaa). Maahanmuuttokriittiset vs. suvaitsevaiset -asetelma on kaikkea muuta kuin terve. En todellakaan pidä Suomen kansaa yhtenä rintamana ta massana, jossa kaikkien pitäisi olla samaa mieltä, mutta ääripäiden mielipiteiden tekemä erottelu tuntuu jollain tapaa todella karulta. Toisaalta jakautumista ja vieläpä astetta vakavampaa löytyy maamme historiasta. Jospa tällä kertaa säästyttäisiin kuitenkin teloituksilta ja vankileireiltä...
Jo omassa lähipiirissä huomaa eriävien näkökantojen kirjon, mutta sentään se millaista maahanmuuttopolitiikkaa kannattaa ei ole tullut (eikä tule) perhesuhteiden väliin, sillä toista kohdellaan ihmisenä, jolla on vaan eriävä mielipide. Mitä vieraampi ihminen on, sitä helpommin tämä unohtuu.

Vaikka seisonkin oman näkökantani takana tukevasti jalat maassa ylpeänä suvakkina (käytetään nyt, vaikka kyseistä sanaa vihaankin), en ymmärrä kaikkia silmieni eteen tulleita keskusteluja, joissa tunnutaan unohtavan, että vastapuolella oman mielipiteensä kanssa on myös toinen tunteva ihmisrahjus. Maahanmuuttajia vastustettaessa tai puolustettaessa hyökätään auttamatta monesti ryhmässä ihmisen kimppuun, joka ei yksinkertaisesti havaitse omassa tavassaan nähdä nykytilanne mitään väärää. Meillä jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Meillä jokaisella on oikeus keskustella ja samalla toisaalta velvollisuus perustella mikä saa meidät ajattelemaan juuri niin ilman, että varsinainen keskustelun alla oleva asia unohdetaan ja mennään henkilökohtaisuuksiin hyökäten suoraan toista ihmistä vastaan, kuten monesti tuntuu käyvän.

Olisi siistiä elää sellaisessa halinallemaailmassa, jossa rasismi olisi vaan huhupuhetta ja kansa rakentaisi yhdessä parempaa paikkaa kaikille. Tai edes sellaisessa, jossa ihmiset kykenisivät elämään eriävien mielipiteidensä kanssa muistaen, että siinä missä maahanmuuttajat, myös ne eri mieltä olevat suomalaiset ovat ihmisiä, jotka eivät ansaitse kuolemalla uhkailua tai halventavaa kielenkäyttöä, kuten huorittelua.

Valitettavasti tälläisellä naiivilla, parikymppisellä opiskelija/kotiäidiltä ei heru ratkaisuja ongelmaan. Toivon vaan, että siinä missä emme voi ymmärtää esimerkiksi katupartioita tai muslimilasten virpomista koskevia Facebook-päivityksiä ovat nekin yksittäistapauksia, joiden takia ei pitäisi leimata koko tiettyä ryhmää tai puoluetta, eikä pitää koko tyyppiä täytenä paskakasana, vaikka tämä menisikin laukomaan meidän mielestämme typeryyksiä jostain tietystä asiasta.

Vastustan rasismia. Samaan aikaan vastustan myös kohtuutonta toista ihmistä vastaan hyökkäämistä olipa tämän mielipide mikä tahansa, omasta näkökulmastani väärä tai oikea. Siinä missä lapsia pitää opettaa kohtaamaan esimerkiksi ulkonäöltään tai etniseltä taustaltaan erilaisia, pitäisi heitä myös opastaa suhtautumaan eroaviin mielipiteisiin arvottamatta koko henkilöä yhden ajatuksen takia, mikä on itsellekin monesti vaikeaa.

Terveisin äiti vaaleanpunaisten lasiensa takaa. Näköjään sitä deepimpää tekstiä tulikin aika äkkiä...

4 kommenttia:

  1. Yhteisö tekee kyllä mahtavaa työtä. Kiitos kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
  2. Kirjoitin itse luonnoksiin tekstin vastakkainasettelusta, typeristä fb-jaoista ja kuinka niitä omista mielipiteistä poikkeavia tyyppejä ei suvaita. Jätin toistaiseksi julkaisematta. Ajattelin tekstini olevan liian kärkäs. Hyvä teksti!

    VastaaPoista
  3. Huomasin, ettet ole postannut pariin viikkoon. Jäin miettimään instagramin 24/7 krapulaoloa. Saako onnitella? ;)
    -S

    VastaaPoista