11.4.16

Saako jo onnitella?


Päivät on sen kuin vierähtäneet. Ennakkotehtävät veivät tunteja ja kaiken mahdollisen vapaa-ajan olen käyttänyt nukkumiseen. Päiväunet on pop ja yöllä koisisin mielelläni vähintään 10 tuntia ja onneksi se on mulle monesti suotu. Joku kysyikin blogin puolella saako onnitella, kun Instagrammissa puhuin jatkuvasta krapulaolosta, eikä blogi päivity. Siellä jo paljastinkin, että saa - varovaisesti. Marrasvauva on matkalla. Pientä olen päässyt moikkaamaan paristikin ensin yksityisellä ja tänään neuvolalääkärin tekemässä ultrassa ja vahva sydän siellä tykyttää, mutta mieliala on vasta varovaisen odottavainen. Fiilis on sangen raskaana oleva, mutta riskiviikoilla mennään vielä.

Niin onnellisia kuin ollaankin jokin epävarmuus painaa omaa mieltä, vaikka koko ajan enemmän ja enemmän sitä homman tiedostaa. Mä koitan nauttia, luottaa tulevaan ja olla pelkäämättä, mutta silti tänään tuntui ihan utopistiselta kun terveydenhoitaja puhui esikoisen synnytyksen komplikaatioista ja uudesta synnytyksestä. Mä en todellakaan ole vielä kelannut niin pitkälle! Päivä kerrallaan, haha.

Mietin pitkään missä vaiheessa aion paljastaa uutisen. Monet blogikollegat ovat säästelleet tietoa pidempään, toiset ovat kertoneet asian heti ensi metreillä. Meikäläinen on surkea pitämään salaisuuksia ja tuntui, että koko bloggaaminen on ollut ihan jäissä, kun ei saa kirjoittaa sitä mitä on mielen päällä. Ja toki sen voimattomuuden takia. Uskaltaisinkohan sanoa, että pahin uni/yökötysviikko on jo takana? Tai ehkä mun jatkuva syömistahti on vaan niin tehokas apu molempaan ongelmaan. Olisi myös kiva taltioida alkuraskauden fiiliksiä blogin puolelle ja saada ehkä vertaistukea, sillä tiedän, että aika samoilla viikoilla tai vähän edellä olevia tyyppejä löytyy ruudun takaa useampia.

Että sellaista meille. Toivottavasti tämä kooma hellittää toden teolla ja pian!

14 kommenttia: