20.4.16

Väriloistoinen parkkihalli


Ollaan joulusta asti katseltu sivusilmällä pojalle parkkihallia. Mä vannoin, ettei meille tule mitään halpaa muovirötisköä, vaan joku oikeasti hieno puinen, kestävä ja ennen kaikkea kaunis yksilö, joka miellyttää munkin silmää. Joo niin vissiin. Toisin kävi.

Meikäläisen kirpputorikierrokset ovat jääneet pääsääntöisesti olojen takia vähälle viime aikoina (ja hyvä niin). Tänään oli kuitenkin poikkeus, kun lähdettiin ajelemaan vanhempieni kanssa. Jotenkin orvokkien ostoreissu laajeni myös kirppisvierailuiksi, joista tuli kotiutettua tarpeellisia juttuja pojalle (mm. mustat kollarit ja legginssit) sekä se riemunkirjava muovikasa, jota olin vältellyt.

No ei, parkkitalo oli aika löytö kaikkine lisämausteineen siihen hintaan ja parasta oli iloinen lapsi, jonka ensimmäinen sana lelun nähdessään oli kiitos. Musta tuntuu, ettei meillä tällä hetkellä meinata leikkiä oikeastaan muulla kuin hieman Duploilla, sillä piirtäminen, lukeminen ja Fröbelin palikoiden mukana tanssiminen sekä Muumien katsominen täyttäisi kaiken ajan, jos pojalta kysytään. Perhekerhossakin toinen käy pyytämässä lastenohjaajalta kynän ja paperia, vaikka lelut ovatkin erilaisia kuin kotona ja leikkikavereita olisi lukuisia. Toivottavasti kiinnostus parkkitaloon säilyy edes hetken ja toisi hieman vaihtelua puuhiin. Jos ei nyt, niin tulevaisuudessa ainakin. Meikäläinen toivoi aina pienenä parkkitaloa sitä saamatta, niin pääsenpähän itsekin leikkimään, haha.

Pääasiassa mustavalkoinen lastenhuone tuntuu ihan kelpo ratkaisulta lelujen väriloistoa katsellessa. Toisaalta munkin väriensietokyky on taas kevättä kohti kasvussa, sillä ostinpa itsellekin kirkkaanpunaisen takin ja olkkariinkin tekisi mieli iskeä hieman keltaista piristämään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti