18.5.16

Alkuraskauden voinnit & fiilikset


14. raskausviikko. Yhtä aikaa ollaan jo niin pitkällä, mutta vasta niin alussa. Mitä näihin menneisiin viikkoihin on mahtunut?

Tehtyäni plussatestin menkkojen ollessa pari päivää myöhässä en meinannut uskoa silmiäni. Takana oli suhteellisen monta negatiivista (hei totta kai se testailu piti aloittaa ajoissa) ja olin ihan varma, ettei tässäkään kierrossa tärpännyt. Oireita ei ollut nimeksikään, eikä pienintäkään merkkiä siitä, että meikäläisen kehossa tapahtuisi jotain. Neuvolaan uskaltauduin soittamaan vasta reilu viikko kahden viivan ilmestyttyä tikkuun, varhaisultran varasin sen sijaan välittömästi sopivaan ajankohtaan (eli raskausviikolle 7) - ja siellähän se pieni möntti oli sydän sykkiväisenä.

Meni reilu puolisentoista viikkoa plussasta ja sitten ne iskivät - etominen ja väsymys. Aika, jolloin yöunet oli pakko aloittaa viimeistään ysiltä ja kymmenen tunnin jälkeen tuntui, ettei ole silmiä ummistanutkaan. Kaikki mahdolliset pojan päikkärihetket oli myös pakko käyttää nukkumiseen. Elämä suht vähän koisivan taaperon kanssa tuntui uuvuttavalta - onneksi poikakin yllätti ja veteli välillä jopa päälle pari tuntia päiväunia mun vieressä.

Esikoisen odotukseen verrattuna on tämä toinen kierros ollut selvästi rankempi, kun ei yksinkertaisesti voi ummistaa silmiään silloin kun nukuttaa. Aika kuitenkin kultaa muistot nopeasti ja totesinkin "pahimpana" aikana kylässä käyneelle serkulleni, että seuraavan kerran kun mulla on vauvakuume niin muistuta mua tästä hetkestä. Väsymys ei ole vieläkään väistynyt kokonaan, mutta aivotoiminta ja innostus erilaisiin juttuihin on palannut vanhalle tasolle. Lähes kaksi kuukautta tuntui kuitenkin menneen aika lailla unessa.

Entäs se kuuluisa pahoinvointi? No, viimeksi eilen meinasin oksentaa bussiin ja oli pakko poiketa ostamaan suolakeksejä ja vettä kyetäkseni viemään tavaroita kirpputorille. Tiedän, että olen päässyt suhteellisen vähällä, oksentanut olen kerran ja kiusana on ollut "vain" etova olo. Ekoilla viikoilla en uskaltanut liiemmin liikkua missään (ainakaan ilman muovipussia) ja esimerkiksi Helsingin reissut pojan mummilaan, pappalaan tai vaikkapa Lapsimessuille on ollut vaikea suunnitella etukäteen. Onneksi olo on parantunut jo huomattavasti alkuun verrattuna.

Ekoilla viikoilla mun kiusana käväisi myös aurallinen migreeni, johon mulla vaikuttavat niin stressi kuin hormonitoiminnan muutokset. Muina herkullisina arjen piristäjinä ovat toimineet hervoton hikoilu ja hengästyminen. Okei, on myös mahdollista, että olen vaan täysin rapakunnossa, mutta jonkinlaista muutosta edellä mainituissa on kuitenkin tapahtunut raskauden myötä...

Kaiken kaikkiaan olo on oikein toimiva, eikä vielä kovin raskaana oleva. Pieniä liikkeitä uskallan väittää tunteneeni muutamiin otteisiin ja varsinainen raskausmahakin on hieman koholla heti aamusta - ja muutama tunti ekasta syönnistä jo aikamoinen pötsi, sillä turvotus on täällä edelleen. Miehen tullessa töistä olenkin aina jo aikamoinen muumi... Kunnon raskausmaha saisi kasvaa ja äkkiä, sillä tämä outo välivaihe kun ei ole oikein slimmi, muttei vielä kunnolla raskaana olevankaan näköinen on etenkin pukeutumisen kannalta omituinen.

Äkkiä nää viikot vierii. Kuun lopulla onkin jo toinen neuvola ja heinäkuun alussa rakenneultra.

1 kommentti:

  1. Itellä myös tää toinen raskaus on ollut paljon pahempi kuin eka!

    VastaaPoista