26.6.16

Liian tiukka ruokavalio pilaa elämän


Mä olen rakastunut ruokaan. En oikein tiedä missä välissä tämä todellinen ihastuminen on tapahtunut, mutta jonkinlaista tunteiden syventymistä on selvästi ilmassa. Mikä onkaan parempaa kuin hyvin tehty lounas tai herkullinen aamupalaleipä.

Suhteeni ruokaan ei ole ollut näin yksiselkoinen. On ollut vaiheita, kun kilpailu esimerkiksi peilikuvan tai vaa'an kanssa on ollut rajua ja suupaloja on mietitty liiankin tarkasti. Lapsen kasvun myötä omaa ruokavaliotaan on joutunut miettimään eri tavalla. Siinä missä pojan ollessa vauva haaveilin kasvattavani lapseni välttämään täysin sokeria ja rasvaisia ruokia on nykyään herkkuhetket osa meidän arkea - ja hyvä niin. Ruuan tulee olla ravinnon lisäksi nautinto, ei liian tiukan tarkkailun kohde tai turhan stressin aiheuttaja. Elämään mahtuu myös ranskalaisia, sokerisia leivonnaisia tai vähän tuhdimpia (ja turhempia) aterioita.

Siinä missä ennen en syönyt kuin muutaman palan ruisleipää viikossa, valkkaan nykyään toisinaan vaaleaa leipää miettimättä vehnäjauhojen haittoja. Miksi? Siksi, että se on hyvää! Siksi, että joskus on mentävä maku edellä. Lounaaksi syötiin itse tehtyä pizzaa ja eilen maisteltiin niin pullaa kuin jäätelöä. Lapseni tietää tasan tarkkaan mitä on suklaa, mutta osaa myös pyytää lisää uunissa haudutettua parsakaalia, tykkää rouskutella porkkanatikkuja ja syödä esimerkiksi avokadoa.

Meillä ei lasketa hiilihydraatteja, vältellä maitotuotteita, korvata sokeria tai hirveästi hifistellä. Valmisruokia syödään todella harvoin, sillä kokkaamisesta on tullut rutiini, josta pidetään kiinni. Avainsanoja ovat monipuolisuus, kohtuus ja maalaisjärki. Ja samalla sitä koittaa keittön puolella pyöriessään pitää asiakkaat tyytyväisenä.

Ps. Olen jo pitkään yrittänyt koota meidän arjen perusruuista näin pitkästä aikaa, mutta huonolla menestyksellä... Sellaista olisi kuitenkin luvassa ensi viikolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti