15.7.16

Muuttokuumetta vai jotain ihan muuta


Alkuviikon kahvipöytäkeskusteluissa nousi esille meidän puheet Helsinkiin muutosta. "Miksette te vain etsi vuokrakämppää ja muuta sinne? Kaikki olisi helpompaa!" Hmm, olisiko? Puheissahan on ollut, että pysytään Lahdessa, tässä nykyisessä kämpässä ainakin vuosi ja sitten ostetaan oma asunto. Jokin pieni osa musta kuitenkin innostui taas näistä muuttopuheista ja miehen siunauksella aloin katselemaan asuntoja, tekemään hakuilmoituksia ja fiilistelemään mahdollisia uusia tuulia ja uutta elinympäristöä.

Eilen illalla makasin myöhään hereillä sängyssä ja mietin asioita laidasta laitaan. Päällimmäisenä ajatuksissa oli kuitenkin tunne siitä, kuinka Lahti on meidän koti ja kuinka helppoa täällä on asua. Yksikään katselemistani kämpistä ei tarjoa yhtä paljon kuin nykyinen asunto, eikä yksikään alue johon on tullut vuosien varrella Helsingissä tutustuttua tunnu yhtä kotoisalta. Täällä meillä on terveyskeskus ja neuvola alle kilometrin päässä, isot ruokakaupat 1,5 kilometrin etäisyydellä. Uusi, iso S-market oman kadun päässä. Kaksi kerhoja järjestävää tahoa löytyvät 800 metrin päästä. Keskustaan ja juna-asemallekin kävelee, sateella voi taas hypätä riittävän tiheästi kulkevaan bussiin. Ja eilen syötiin vadelmia, mustikoita ja ihmeteltiin mm. oravia ja sieniä metsikössä, joka on käytännössä meidän takapihalla. Jumaliste, aikamoinen kämppä saa olla, että täältä kannattaa lähteä! Toki mä haluaisin tarjota miehelle lyhyemmän työmatkan (tällä hetkellä tämä ajaa Helsingin keskustaan), mutta lapsiperheen kera muuttaessa, johon on vauvakin tulossa, täytyy huomioida aika monta seikkaa.

Tein myös sen virheen, että katsoin Lahden vapaana olevia vuokra-asuntoja ja ihastuin kolmeenkin eri kohteeseen - rivarineliöön. paritalon puolikkaaseen sekä toiseen rivariin. Samalla rahalla tai peräti hieman kalliimmalla saataisiin Helsingistä vain hikinen kolmio ei niin kivalta alueelta.

Tällä hetkellä mulla on siis päällä muuttokuume. Ei vaan todellakaan sinne päinkään mihin piti, vaan muutaman kilometrin päähän tästä nykyisestä, asuntoihin, jonne saisi lapsille oman hiekkalaatikon ja puutarhakeinun kukkapenkkien viereen sen sijaan, että ainut oma ulkotila on parveke, johon naapurin tupakansavu kantautuu alapuolelta. Samalla myös punnitsen uudelleen puheitani valmiudestani muuttaa Helsinkiin. Onko se sittenkään paikka, jossa haluan lapseni kasvattaa? Onko sinne muutossa mitään järkeä, jos joutuu tinkimään? Mitä jos mä olenkin jo juurtunut tänne ja tottunut elämän helppouteen?

2 kommenttia:

  1. Mä haaveilin jonkin aikaa Helsinkiin muutosta, kunnes tulin lopputulokseen etten halua kasvattaa lapsia siellä. Sen sijaan me suunnataan vielä karvan verran pohjoisempaan ja muutetaan seuraavaksi Heinolaan. Olen myös kurkkuani myöten täynnä kerrostaloelämää ja toisaalta jos teille ainut syy muuttaa Helsinkiin olisi miehen työmatka, niin joko asuisitte varpaat suussa jossain keskustan tuntumassa riistohinnalla, tai sitten työmatkaan kuluisi vähintään yhtä kauan Helsingin toiselta laidalta kun suoraa motaria täältä Lahdesta. Vaikeita asioita toki.

    Me tosin muutetaan seuraavaksi omakotitaloon ja ei enää ikinä vuokralle. Mielummin maksan asunnosta pikkuhiljaa omaani kuin pistän joka kuukausi saman verran jonkun muun taskuun. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienemmän paikkakunnan kasvattina itsellä vähän sama fiilis! Olisi kiva tehdä ratkaisuja muuttohommien suhteen, mutta näillä näkymin pysytään tässä kunnes hommaan tulee joku tolkku. :D ...ja niinhän se on pakko. Heinola on muuten kiva paikka lähellä isompia kaupunkeja ja varmasti mukava asua lasten kanssa. :)

      Tuo sun vika kappale on niin totta, vuokrat on aika päättömiä ja menee toisaalta hukkaan. Omaa ostaessa pitäisi vaan olla tulevaisuus jossain määrin selvillä kun "sitoutuu" kiinteistöön.

      Poista