13.8.16

Ei ihan yhden pysähdyksen taktiikalla


Kuuttasataa kilometriä lähentelevä automatka ja 2,5-vuotias kyydissä. Lähdettiin ajamaan kohti miehen pappalaa ilman ennakko-odotuksia matkan kestosta tai laadusta - pysähdytään kun tarvitsee, eikä mihinkään ole kiire. Oltiin ajettu päälle sata kilometriä, kun takapenkiltä alkoi kuulua pientä kaontaa. Meikäläisen sydän hyppäsi kurkkuun ja olin valmis kääntymään kotiin. Matkapahoinvointi, ei jätkä ole koskaan voinut huonosti autossa, vaikka ollaan kaasuteltu pidempiä matkoja tiheään! Onneksi pieni ulkoilu bussipysäkillä auttoi ja päästiin seuraavalle ABC:lle täyttämään vatsaa, jonka jälkeen koko pahoinvoinnista ei ollut tietoakaan.

En olisi koskaan uskonut kuinka kivuttomasti reissaaminen sujuisi. Pikkujätkä viihtyy autossa erinomaisesti. Mennessä pysähdyttiin kolmesti - aamupalalle, lounaalle ja pikakahveille (plus se parin minsan bussipysäkkiulkoilu), tullessa ainoastaan kahdesti (lounaalle ja välipalalle). Olin valmistautunut kiukkukohtauksiin, kun istuminen alkaa tylsistyttää ja toisaalta siihen, että poika nukkuisi ainakin puolet matkasta, mutta kumpikaan ei toteutunut. Mennessä torkkumiseen meni alle tunti, tullessa maksimissaan 1,5 tuntia kahdessa erässä. Kaikki pysähdykset tapahtuivat ABC-asemilla, joista saatiin niin vatsa täyteen, vessa-asiat hoidettua kätevästi sekä poika pääsi purkamaan energiaa leikkipaikoilla niin sisällä kuin ulkona.

Toki meillä oli myös muutamia viihdytyskeinoja takaamassa ajon sujuvuuden. Menomatkalla lapselle riitti pitkään pikkuauton renkaiden näprääminen ajankuluksi. Jossain vaiheessa kuunneltiin meikäläisen kännykästä varmaan tunnin ajan toistolla Juice Leskisen Haitaribussia (pojan tämän hetken lempparibiisi) ja erään ABC:n Kirjapörssistä napattiin mukaan luontokirja äänillä, josta riitti huvia pitkään. Takaisinpäin ajaessa turvauduttiin niin ikään älypuhelimen hienouksiin ja Youtuben autovideoihin sekä Mother Goose Club -biiseihin. Myös riisikakkujen syöminen ja heinäpaalien bongaaminen ohi vilistäviltä pelloilta oli toisesta viihdyttävää.

Vaikka matka sujui mukavasti oli mahtavaa kääntää auto omalle parkkikselle. Kovasti meitä kutsuttiin tuomaan pikkuveli näytille ensi kesänä, mutta koitin olla lupaamatta vielä mitään. Katsotaan ensin onko tuleva pieni yhtä helppo kuin isoveljensä ja miten tämä suhtautuu autossa kökkimiseen.

Autoilut eivät loppuneet meidän loman osalta vielä tähän, sillä ensi viikolla suuntana on Naantali ja Turku, jotka onneksi ovat paljon lähempänä kuin Oulun yläpuolella sijaitseva Ii.

1 kommentti:

  1. beautiful photos....seems like a lovely car!

    http://modaodaradosti.blogspot.ba/

    VastaaPoista