20.8.16

Minun pitkätukkainen poikani


...ei ole enää pitkätukkainen. Siinä missä omat hiukset ovat sivuseikka, on pojan kuontalo ollut mulle henki ja elämä. Okei, pientä liioittelua ilmassa. Olen kuitenkin monet kerrat päästänyt suustani toteamuksen, että meidän pojalla on pitkät hiukset ja pysyy. Piste. Sitten iskä tiputti vahingossa purkan lapsen päähän, sitten niihin jäi kiinni Brion akkukäyttöinen juna. Sitten tapeltiin harjaamisesta ties kuinka monetta kertaa. Sitten isommat lapset tytöttelivät tätä leikkipaikalla, samoin jotkut vanhemmat kirpputorilla autuaan tietämättöminä, että kyseessä saattaisikin olla poika...

Samaan aikaan olin saamaton. Toisaalta myös pelkäsin miten poika suhtautuu kampaamovisiittiin, eikä mulla ollut hajuakaan minne veisin tämän hiustenleikkuuseen. Hiukset olivat saaneet kasvaa vapaina päälle 2,5 vuotta lukuun ottamatta sitä kertaa, kun päätin lyhentää etutukkaa huonoin tuloksin. Nyt oltiin kuitenkin siinä pisteessä, että jos pisimmät haituvat eivät olleet suusssa oli etuosa silmillä, joten ei muuta kuin kampaajalle.

Itse leikkuu meni hienosti. Kampaaja oli nopea (joskin vähän tympeä ja ilmeisesti ei kovinkaan tietoinen lasten kehitystasosta... Se kelle olisi haluttu oli valitettavasti kesälomalla) ja poika malttoi istua tuolilla jännittyneenä ilman mitään kommervenkkejä, vaikka oltiin varustauduttu viihdytyskeinoilla. Tästä oli jopa huvittavaa, kun karvatupsut tippuivat mahalle. Oltiin tyytyväisiä lopputulokseen, joskin voin nolona myöntää, että mun teki vähän pahaa katsoa kun enkelikiharat tippuivat lattialle.

Uudella lyhyellä tukalla on kuitenkin hyvä aloittaa ensi viikolla kerhokausi ja palata arkeen. Mies hoitakoon meillä jatkossakin pitkätukkaisen tyypin virkaa.

8 kommenttia:

  1. Oi, suloinen poika ja tukka! Ikävää kuitenkin että moisesta asiasta on saanut tytöttelyitä osakseen! :( Tässä taas tuli yksi esimerkki noista sukupuolirooleista, joista juuri itse kirjoittelin, ei lapset tuommoisista osaisi "kiusata", jos vanhempien toiminnasta ja esimerkistä ei olis otettu mallia.

    Rosa
    http://www.rosajaneponen.com

    VastaaPoista
  2. harmi, että jouduitte leikkaamaan poikanne hiukset.

    Omallekkin kohdalle sattu pari päivää sit mielenkiintonen ja nyt jo ehkä vähän hassukin juttu. Lapsi kysy äidiltänsä, että olenko mä mies vai nainen (nainen siis olen) Ymmärrän toki, ettei lapset aina ymmärrä mitä suustansa päästää, mutta tässä kohtaa mun mielestä äiti ois voinu sanoa jotain fiksua, tuli vähän semmonen olo, että heillä opetetaan juuri niin, että naisella saa olla vain pitkät hiukset ja miehillä lyhyet.. Joskus tekisi vaan mieli sanoa, että koittakaa itse pitää luonnonkiharoita pitkinä ja hyvännäkösinä :x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh "jouduitte" on ehkä liian voimakas sana, vaikka kaksinaisia ajatuksia siihen liittyikin.

      Oon muuten itse joutunut vastaavaan tilanteeseen, tai lähinnä nuorempana lapset on kutsuneet mua pojaksi. :D Täytyy varmaan itse miettiä valmiiksi vastaaviin tilanteisiin jotain fiksua, vaikka lapsen möläytettyä jotain sitä haluaisikin vaan kadota maanrakoon...

      Poista